Kyllä, moottoripyöräily, miekkamätistely ja muu vastaava on toisinaan likinäköiselle hieman hankalaa. Kyllä, minun on jo jonkin aikaa pitänyt tehdä asialle jotain, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Silmien laserleikkaus voisi olla ihan siisti juttu - erityisesti kun se on kait nykyään jokseenkin turvallinen operaatio - mutta toimenpide kun maksaa ihan halvatusti. Sitä paitsi, minä olen vähän niin kuin tottunut rillipääimagooni, jonka kanssa olen elänyt kohta viisitoista vuotta. Parin viikon takaisessa näöntarkastuksessa sain kuitenkin vihdoinkin tilattua ajan piilolinssisovitukseen.

Nyt on linssit päässä kolmatta iltaa, ja huomenillalla olisi kontrolli. Linssien päähän laittamisessa on vielä äheltämistä (jokseenkin ensimmäisen illan tunnin mittaiseksi venähtäneestä sählingistä on vähän edistytty). Pois otto sujuu jo melko kivuttomasti (optikolla kokeillessa meinasi jo tulla itku). Linssit ovat aika hyvät. Toisen silmän hajataittoa piilarit eivät korjaa, joten täysin yhtä tarkkaan näköön niillä ei pääse kuin oikeilla kakkuloilla. Muutenkin näissä on vielä vähän totuttelemista. Maailma näyttää jotenkin... erilaiselta - enkä vielä osaa sanoa parempaan vai huonompaan.

Lapsi minussa ajattelee, että on tämä kyllä sillä tavoin kyberpunkmaisella tavalla siistiä.

 Tein ensimmäisen bloggausvuoteni päätteeksi kuvakoosteen menneestä vuodesta. Koska olen tänä vuonna ehtinyt kirjoittamaan aiempaa vähemmän, voisin ottaa toimivan mallin taas käyttöön. Kuvathan puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, eikö?

Hyvää alkavaa vuotta 2012 kaikille.

Kah, joulu. Taas.

Mulla on nyt pisin joululoma miesmuistiin, loppiaiseen saakka. Tuli kyllä kieltämäti tarpeeseen. Marras-joulukuun taitteen näyttelyavajaisten jälkeen paukut olivat ns. lopussa, ja työntekoa vaivasi kertakaikkinen aikaansaamattomuus (ei kyllä onneksi tarvinnutkaa suorittaa isommin mitään erityistä). Ehkä tämä parin viikon rötväys auttaa lataamaan akkuja. Suurimmat joulun sukuvelvoitteet on jo suoritettu - huomenna luvassa olisi vielä päiväreissu isoanoppilaan. Sitten on ohjelmistossa todennäköisesti ainakin Sinkkuelämää -maratonia (joku sai pukilta lahjaksi koko kuuden tuotantokauden setin), sekä silmän mahdollisesti välttäessä pitempi visiitti Skyrimiin. Ja kenties sekalaista sosialiseeraamista siinä sivussa.

Ja reserviin jää vielä pari pitämätöntä viikkoa ylityövapaita, joita voi aikataulujen salliessa ajoittaa tulevalle keväälle.

Ensi vuoden ohjelmistossa on töiden puolesta ainakin yksi suurempi näyttelyproggis sekä paluu koulun penkille. Pyrin ja pääsin joulun alla Sibelius-akatemiaan (ei, tämä ei ole aprillipila, nyt on joulukuu) työn ohessa tehtävään yleisötyön johtamisen koulutusohjelmaan, jota tavallaan odotan ihan mielenkiinnolla.

Näillä mennään nyt ainakin alkuun.

Laskeskelin tuossa taannoin muiden työhässäköiden ohella tämän vuoden puolella pitämättömät ylityövapaani. Ne alun viidettä viikkoa ehkä selittävät osittain viimeaikaista jokseenkin tauotonta väsymystilaa ja apatiaa. Olen yrittänyt hidastaa tahtia jokseenkin aktiivisesti, mutta tämänhetkisessä työtilanteessa se on ns. vitun vaikeaa - ja ajatusten siirtäminen pois savotalta on huomattavasti hankalampaa kuin tämän fyysisen tomumajan. Reilun viikon päästä on uuden erikoisnäyttelyn avajaiset, sitten pitäisi loppuvuodeksi helpottaa - ellei jostain puskasta pomppaa taas jotain "deadlinehuomenna"-projektia. Joululomasta taitaa tänä vuonna tulla tavanomaista pitempi.

Blogin päivittäminenkin tuntuu tässä tilanteessa turhan työläältä.

Ehkä voisi harkita taas jonkun tuhannen kilometrin etäisyyden ottamista jossakin vaiheessa. Voisi tehdä aikas jytää.

No, pieniä positiivisuuksiakin arjen harmaudessa. Puolisko sai ison proggiksen päätökseen hiljan, ja sitä on juhlistettu nyt pariinkin otteeseen eri kokoonpanoilla. Viimeksi eilen illalla oltiin porukoiden kanssa istumassa venäläisittäin iltaa Bellevuessa, johon piti viimekertaisen jälkeen tutustua vähän posiviivisemmissa tunnelmissa. Ravintola oli kyllä Michelin-suosituksensa ansainnut, olkoonkin että karppaajille (tai oikeastaan kenellekään muullekaan terveellisen ruuan ystävälle) paikkaa ei voi suositella. Sorsaa Suvorov - puolikas sorsaa rasvalla, rasvalla ja isolla rasvaisella lehtitaikinapannukakulla. Loppuilta menikin sitten sulattelussa.

Ei ihan mennyt yksiin pyhän lupauksen kanssa hakea terveistä elämäntavoista voimaa kaamosmasennuksen selättämiseen.

Koska on syksy, on myös riistakausi. Kiitos esim. Hakaniemen halli palveluiden, tämä koskee myös meitä urbaaneja nojatuolimetsästäjiä. Reiniltä löytyi taannoin kilo villisikaa, joka piti tietenkin poimia parempaan talteen. Viime lauantaina suuren osan siitä piti päätyä pataan, resepti-inspiraationa kesämmällä poikien kanssa mökillä valmistettu stroganoff. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Villisikastroganoff, pitempi oppimäärä (4-6 annosta)

0,7 kg villisian paistia
2 valkosipulisuolakurkkua (suola-, ei etikka - kannattaa lukea tuoteselosteet tarkkaan)
1 rasia herkkusieniä
kourallinen pikkusipuleita
6 valkosipulinkynttä
0,2 kg smetanaa
1 dl valkoviiniä
4 laakerinlehteä
tuoretta rosmariiniä
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

Possu otetaan pakkasesta hyvissä ajoin sulamaan, ja huoneenlämpöönkin vähintään puoli tuntia ennen ruuanvalmistuksen aloittamista (ja useampi tunti ennen laskennallista syömisaikaa). Ensin liha paloitellaan sopivan kokoisiksi kuutioksi, laitetaan sopivissa erissä pannulle öljyn kera hakemaan vähän väriä pintaansa, ja siirretään kokkipataan. Perään laitetaan sopiviksi pilkotut tahi lohkotut sipulit ja valkosipulit, puskasta nipsityt rosmariinit sekä laakerinlehdet, ja kaadetaan vettä päälle niin, että ainekset peittyvät. Maustetaan suolalla ja pippurilla, ja laitetaan liedelle hautumaan.

Tässä vaiheessa tarkistetaan kännykästä tekstiviestit. Kas, kaverit ovatkin menossa illalliselle Juttutupaan ja pyytävät mukaan. No ei siinä mitään, kyllä tätä ruokaa kelpaa seuraavanakin päivänä syödä. Annetaan lihojen porista siinä miedolla lämmöllä niin kauan kun on aikaa, ja otetaan riittävän ajoissa jäähtymään, että kehtaa yöksi jääkaappiin pistää. Puetaan lämpimästi päälle, ja suunnataan kohti Säästöpankinrantaa.

Juttutuvassa hyökätään kiivaasti kiinni viimeiseen vapaana olevaan pöytään, ja sammutetaan akuutein lihan himo tilaamalla mureaa häränposkea laavakivigrillistä. Laitetaan kaverin lahjoittama maa-artisokkapussi visusti talteen, siitä kun voi vielä olla hyötyä. Syödään, juodaan ja iloitaan hyvässä seurassa. Todetaan hyväksi ehdotus siirtyä jatkamaan Mustaan Kissaan, ja otetaan kurssi kohti Linjoja. Tilataan jokunen mojito, ja ainakin yksi absinki. Lähdetään baarista valojen välähtäessä merkitsevästi, tai viimeistään henkilökunnan niin pyytäessä. Osoitetaan suuntavaistonsa baariin unohtaneelle kaverille Hesarin yleinen ilmansuunta, ja jatketaan kotiin nukkumaan.

Aamulla herätään pään kivistykseen, otetaan vähän buranaa ja mennään takaisin nukkumaan. Herätään uudelleen herätyskellon soittoon, ja muistetaan eilisiltainen sopimus Pacificon brunssista. Könytään Hesarille, ja otetaan katukivetykseltä talteen kaveri, joka ehkä löysi eilen kotiinsa tai sitten ainakin sinne Hesarille. Noustaan portaita ylös tiskille, etsitään istumapaikat, maksetaan ja täytetään lautanen herkullisella ja vahvasti maustetulla aamiaisella. Nautitaan pitkään, hartaasti ja tyytyväisinä (ellei lasketa hajanaisia kirosanoja paikallisen kahvin laihuudesta). Saatetaan Hesarille nyt varmasti löytänyt kaveri talutuskuntoisen pyöränsä kanssa työpaikan suuntaan, ja suunnataan itse kotiin.

Vilkaistaan vaihteeksi myös Facebook-viestit. Kas, toiset kaverit olivat kuin olivatkin ottaneet taannoisen kutsun vakavasti ja ilmoittautuivat päivällisvieraiksi. Ei siinä mitään. Otetaan pata jääkaapista, ja laitetaan takaisin liedelle porisemaan. Tehdään periaatepäätös korkata toinen valkkareista ruuan kanssa tarjottavaksi, ja lorautetaan siitä saman tien desi pataa maustamaan. Annetaan porista kaikessa rauhassa. Noin puoli tuntia ennen vieraiden saapumista lisätään pataan puolitetut herkkusienet. Juuri ennen tarjoilua lisätään kuutioidut suolakurkut ja smetana, ja otetaan liesi päältä. Tarjoillaan vihersalaatin, hyvän leivän sekä jostakin ihmeestä jääkaappiin ilmestyneistä maa-artisokista tehdyn sosekeiton kanssa (kunhan on ensin poistettu multapaakkuihin piiloutuneet kastemadot).

Nautitaan - hyvän seuran kera!

Tarinan opetus: se uusi, edukas, ruuanlaittoon soveltuva smetana (jonka merkkiä en tietenkään ottanut ylös) ei ihan toiminut niinkuin olisi pitänyt; meni vähän semmoiseksi rakeiseksi litkuksi.