Tytöt päättivät viime lauantai-iltana pitää käsityöillan. Koska a) väkertäessä tulee nälkä ja b) pojat ei virkkaa, löysimme isännän kanssa itsemme keittiöstä vastaamasta illan tarjoiluista (ja poissa kudinpuikkojen tieltä). Ja mitä syntyy, kun kahdelle vankkumattomalle wilhelminkannattajalle annetaan keittiötarpeet kouraan? No, erinäisten tovien ähellyksen jälkeen ainakin:

-alkuruuaksi kerrassaan mainiota punajuuri-valkohomejuustososekeittoa a'la Jukka, tarjoiltuna smetanan kera
-juurespaistikkaita
-toscanalaisia sieniä
-palvattua sianlihaa a'la Chef Wotkins
-fetasalaattia hunaja-punaviinietikkakastikkeella
-valkosipulipatonkia
-ykkösjälkiruuaksi nokkosvarrasleipää, emännän kotitilan omenahilloa ja brietä
-kakkosjälkiruuaksi Jukan erinomaista valkosuklaa... krhm... hyvettä glögin kera

avec

-Espiritu de Chile Cabernet Carmenère

Ilta oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Suurkiitokset vain emännälle keittiön lainasta, kokkaaminen on aina kivaa kun on riittävän kokoinen liuta vapaaehtoisia koekaniineja. Ja isännälle mainiosta keittiötiimityöstä, pitää ottaa uusiksi joskus. Ja ylläolevista kuvista emännälle ja Heisille.

Joku arvon rouvista/neideistä kaipaili yllämainittujen ruokalajien reseptejä, joten täältä pesee (ainakin allekirjoittaneen osalta). Molemmat allaolevista resepteistä ovat alun perin Hannele Klemettilän mainiosta Keskiajan keittiöstä, jonka sain viime keväänä puoliskoltani etukäteissynttärilahjaksi. Teos tarjoaa useiden vinkeiden reseptien lisäksi tuhdin tietoiskun ruokakulttuurin historiaan.

Juurespaistikkaat

nauriita ja/tai lanttuja (jos ei havittele historiallisesti autenttista makuelämystä voinee kokeilla myös esim. porkkanoita, punajuuria, tmv.)
kasvisfondia (tai -lientä)
juoksevaa hunajaa
rakuunaa
kanelia
inkivääriä
mustapippuria
voita paistamiseen

Juureksia kuoritaan syöjämäärään nähden sopiva määrä (meillä meni about kilo molempia), ja pilkotaan halutun muotoisiksi. Me päädyimme maksimissaan noin sentin paksuisiin pihveihin, joiden muoto vaihteli vähän juuresten koon mukaan. Juurekset isketään kasvisliemen sekaan kattilaan, ja keitetään pehmeiksi (alkuperäinen resepti tosin neuvoo käyttämään lihalientä kasvisliemen sijaan, mutta kun yleisössä oli nuita kasvissyöjiä - no, toimi näinkin). Kun juurekset ovat kypsymässä, tehdään mausteseos sotkemalla hunajaa, rakuunaa, kanelia ja ripaus mustapippuria. Tätä sipaistaan noin teelusikallinen paistikkaan molemmille pinnoille, ja paistetaan voissa pannulla kauniin ruskeaksi.

Näiden suhteen en turhia nöyristele - olivat aivan hemmetin hyviä. Mitä muuta voi odottaa hunajassa ja mausteissa paistetuilta juureksilta?

Toscanalaiset sienet

600g jumboherkkusieniä
2 sipulia
mustapippuria
inkivääriä
muskottia
korianteria
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Sipulit pilkotaan pieneksi ja heitetään öljyn kera pannulle kuullottumaan hetkeksi. Sitten kumotaan halkaistut herkkusienet perään (alkuperäisresepti neuvoo käyttämään metsäsieniä, mutta niitä ei valitettavasti ollut saatavilla), maustetaan ja annetaan hautua kannen alla varttitunnin. Maustaessa pitää muistaa, että muskottipähkinän kanssa ei pidä liioitella - se kun on ylenmäärin käytettynä myrkyllistä. Muuten maun mukaan.

Nämäkin olivat varsin jees, joskin ehkä innostuin mausteiden kanssa vähän liikaa (tai vaihtoehtoisesti en kuullottanut sipuleita riittävästi). Sieniä voisi myös pilkkoa vähän pienemmiksi, niin ne ehkä maustuisivat tasaisemmin (reseptikin kehoittaa silppuamaan sienet). Voisi myös kokeilla tuoreen inkiväärin raastamista tuon maustepurkista saatavan jauheen sijaan - inkiväärin maun olisin suonut nousevan enemmänkin esiin.  

Ai edellinen ei ollut hömppää, vai. Yritetäänpä uudelleen. D&D-hahmona olen:

True Neutral Human Wizard (4th Level)

Ability Scores:

Strength- 14
Dexterity- 12
Constitution- 15
Intelligence- 13
Wisdom- 10
Charisma- 14

Alignment:
True Neutral- A true neutral character does what seems to be a good idea. He doesn't feel strongly one way or the other when it comes to good vs. evil or law vs. chaos. Most true neutral characters exhibit a lack of conviction or bias rather than a commitment to neutrality. Such a character thinks of good as better than evil after all, he would rather have good neighbors and rulers than evil ones. Still, he's not personally committed to upholding good in any abstract or universal way. Some true neutral characters, on the other hand, commit themselves philosophically to neutrality. They see good, evil, law, and chaos as prejudices and dangerous extremes. They advocate the middle way of neutrality as the best, most balanced road in the long run. True neutral is the best alignment you can be because it means you act naturally, without prejudice or compulsion. However, true neutral can be a dangerous alignment because it represents apathy, indifference, and a lack of conviction.

Race:
Humans are the most adaptable of the common races. Short generations and a penchant for migration and conquest have made them physically diverse as well. Humans are often unorthodox in their dress, sporting unusual hairstyles, fanciful clothes, tattoos, and the like.

Class:
Wizards- Wizards are arcane spellcasters who depend on intensive study to create their magic. To wizards, magic is not a talent but a difficult, rewarding art. When they are prepared for battle, wizards can use their spells to devastating effect. When caught by surprise, they are vulnerable. The wizard's strength is her spells, everything else is secondary. She learns new spells as she experiments and grows in experience, and she can also learn them from other wizards. In addition, over time a wizard learns to manipulate her spells so they go farther, work better, or are improved in some other way. A wizard can call a familiar- a small, magical, animal companion that serves her. With a high Intelligence, wizards are capable of casting very high levels of spells.

En liiemmin harrastele meemien tekemistä, mutta tämä paristakin osoitteesta tutuksi tullut muistelus oli ihan hauska.

Kymmenen vuotta sitten, 1998:

1. Lukiourani saavutti taitekohtansa, ja ylioppilaslakki alkoi olla lähempänä kuin peruskoulu. Larppasin tosin tuolloin huomattavasti aktiivisemmin kuin valmistauduin kirjoituksiin.

2. Tulin täysi-ikäiseksi, kävin sen kunniaksi ostamassa Olarin Nesteeltä pullollisen päärynäsiideriä ja järjestin kavereilleni synttärilarpin. Leivoin kaksi täytekakkua, joista ensimmäinen meni ihan vituroilleen.

3. Murrosiän, itsenäistymisen ja itsetutkiskelun kasvukriisit huipentuivat abivuoden syksyllä kolmen viikon kriisiin, josta en olisi ehkä selvinnyt ilman ystäviäni - joskin selviäminen on näissä asioissa aina vähän kyseenalainen termi. Kun pöly seuraavaan kevääseen mennessä osittain laskeutui, huomasin mm. päätyneeni ensimmäiseen, oikeaan seurustelusuhteeseeni ja hakevani lääkiksen tahi biologian laitoksen sijaan humanistisille aloille.

Viisi vuotta sitten, 2003:

 

1. Olin nuori, energinen ja aktiivinen opiskelija ja minut valittiin ensimmäiselle kaudelleni ainejärjestön puheenjohtajana. Opiskelin muistaakseni mm. museologian perusopintoja, jotka olivat aivan perseestä.

2. Erosin keväällä silloisesta avopuolisostani, muutin Espoosta yläastekaverin kanssa Itä-Helsinkiin ja päädyin kesän sekalaisen säädön jälkeen syksyn mittaan uuteen suhteeseen. Sen vuoden syksy oli parhaita syksyjä, joita muistan. Muistan, kuinka istuin eräänä iltana metrossa matkalla keskustaan. Lähes tyhjään vaunuun tuli lisäkseni nuori (ehkä lukioikäinen), vaaleahiuksinen tyttö, jolla oli tosi paksusti ripsiväriä. Tyttö istui perisuomalaiseen tyyliin toiselle puolelle vaunua, mutta koska väkeä oli niin vähän, oli vaikea olla ottamatta toiseen tahatonta katsekontaktia. Minulla oli hyvä olla, ja hymyilin kuin aurinko. Tyttö alkoi hymyillä takaisin, ja jossakin vaiheessa matkaa pakkasi laukkunsa, Kaj Stenvall -kalenterinsa ja tuli istumaan loppumatkaksi minun viereeni. Tilanne oli hämmentävä, mutta jäi mieleen erittäin positiivisena. Sanaakaan ei sanottu.

3. Päätin kesällä skipata kolmenkympin kriisin ja hypätä suoraan viidenkympin villitykseen. Ostin siis moottoripyörän.

Kolme vuotta sitten, 2005:

 

1. Keväällä käänsin yhden lehden elämässäni, ja irtisanouduin viiden vuoden jälkeen Suomen Turvatiimi Oy:n vartiointipalveluksesta. Aloitin toukokuussa oman alani työt rakkaimmassa kesätyöpaikassani, Seuriksessa. Syksyllä päädyin myös puolivahingossa, kansatieteen proseminaari-istunnolta napatun vihjeen perusteella Helsingin kaupunginmuseon käynnistymässä olevaan lähiökulttuurin keruuprojektiin projektityöntekijäksi.

2. Virittelin puolivahingossa peruskoulu- ja lukioaikojeni jälkeen (liveroolipelejä tavallaan ehkä lukuunottamatta) jäihin jäänyttä teatteriharrastusta ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi 'Saaren kesänäytelmään Kestikievarin kummitus. Ehdottomasti yksi parhaista vahingoistani siinä vuonna.

3. Matkustin muistaakseni ainakin Budapestiin keväällä ja isosiskon luo Napoliin syksyllä. Opiskelinkin ehkä jossain välissä jotakin. Kandiksikin taisin alkukesästä valmistua.

Vuosi sitten, 2007:

 

1. Lopetin keväällä viimein työt Myllypuro-projektissa, ja paketoin kaikki opinnot gradua lukuunottamatta. Projektin päättymisen kunniaksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen vähän ennen vappua.

2. Olin kolmatta kesää töissä 'Saaressa. Otin myös ensimmäistä kertaa päävastuun kesänäytelmästä. Karjalaisissa tunnelmissa esitetty Ylioppilas Suurkallio ja Karjalan heilit oli menestys ainakin tekijöilleen - toivottavasti myös yleisölle. Se oli hyvä kesä, paras aikoihin.

3. Syksyllä päädyin Kansikselle tuntitöihin. Työtuntien määrä tuli vähän pyytämättä ja yllätyksenä, ja sekoitti aikatauluja pahemman kerran.

 

Tähän mennessä tänä vuonna:

 

1. Olin keväällä todella väsynyt varsin täysipäiväisen työtalven ja gradunvääntämisen jäljiltä. Toukokuussa yritin pitää gradulomaa, mutta kroppa oli niin maitohapoilla että graduloma typistyi tavalliseksi lomaksi. Matkustin Pietariin ja Irlantiin.

2. Vietin neljännen kesäni 'Saaressa, ja ohjasin toisen kesänäytelmäni. Teatterin teko oli loistavaa, mutta töissä oli muuten pientä väsymistä ja ajoittaista motivaatiopulaa havaittavissa.

3. Tällä hetkellä painan kahta työtä - työharjoittelijana SKS:llä ja freelance-oppaana Kansiksella. Viimeisen työharjoittelukuukauden käynnistyessä olen alkanut pohtia lievällä levottomuudella, mistä revin energiaa sen gradun kasaamiseen ensi kevääseen mennessä.

 

Eilen:

 

1. Nousin väärällä jalalla vuoteesta, istuin bussissa litimärälle penkille ja istuin kastuneella perseellä kahdessa ei-niin-motivoivassa työpaikkapalaverissa putkeen. Parempiakin päivänavauksia on nähty.

2. Ehdin tehdä oikeita töitä noin puoli tuntia, sitten säntäsin museolle pitämään viisitoistahenkiselle lukiolaisryhmälle opastusta huonoiten hanskaamastani perusnäyttelyn osa-alueesta, eli 1600-1800-lukujen historiasta. Kukaan ei kuitenkaan kuollut.

3. Illalla suunnittelin kansanmusiikkikeikalla käymistä, mutten jaksanut.

Tänään:

 

1. Aamuisen lasten draamakierroksen peruunnuttua sain keskittyä arkistohommiin koko päivän. Jatkoin alkuviikosta aloittamaani proggista, jonka parissa tulen luultavasti puuhastelemaan lopun työharjoitteluni. Signumoin ja järjestän erään suurkerääjän 30-luvun kuvamateriaalia.

2. Kävin töitten jälkeen tanssitunnilla tanssimassa mm. triolipolskaa, masurkkaa ja ripaskaa.

3. Kotiin tultuani annoin ympäripuhua itseni olemaan ottamatta yhtä olutta.

Huomenna:

 

1. Menen aamulla Kansikselle tutustumaan uuteen lastenopastuskonseptiin.

2. Jatkan yllä mainittua signumointiproggista.

3. Menen ajoissa nukkumaan(!) Viikonloppuna on tulossa lapsiperhe yökylään, eli hälinään on varauduttava.

 

Ensi vuonna, 2009:

 

1. Valmistun. Jumalauta. Viimeistään. Kai. Tämä opiskelijan/pätkätyöläisen elo alkaa jo hiljalleen kyllästyttää.

2. Osallistun 'Saaren satavuotisjuhlavuoden kesänäytelmän tekemiseen...

3. ...ja sitten en enää tiedäkään. Ensimmäistä kertaa vuosiin tulevaisuus näyttää avoimelta - tahi epävarmalta, miten sen nyt haluaa mieltää. Tähän asti jatkunut arki on ainakin jollain tavoin väistämättä lakkaamassa ja muuttumassa joksikin muuksi. Vaan millaiseksi? Töitä - mistä, miten pitkäksi aikaa? Jatko-opiskelua? Uusi asunto? Mieleni palaa takaisin kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, kun viimeksi oli vastaava murros edessä.

Ympyrä on siis sulkeutumassa.

Olen pitkään miettinyt, onko minussa jotain vikaa vai onko geneerisen, paistinpannulla paistetun munakkaan tekeminen vaan helekutin paljon vaikeampaa kuin uskoisi. Teoriassahan homma on helppo, sekoitetaan muutama kananmuna maitotilkkaan, maustetaan valinnaisilla mausteilla ja lätkäistään kuumennetulle pannulle paistumaan. Käytännössä kuitenkin, ainakin minulla, lätty tuppaa aina joko jäävän keskeltä raa'aksi, kärventyvän pohjasta tai - pahimmassa tapauksessa - sekä että. Näin ainakin, jos munakas on hiukankin normilettua paksumpi, niin kuin sen mielestäni oikeaoppisesti kuuluu olla. Ja minä olen sentään harjoitellut tätä taiteenlajia pyöreät kaksikymmentä vuotta. Isoäiti muistaa varmasti vieläkin tämän tuotekehittelyprosessin ensimmäiset prototyypit, joita jokaviikkoisilla lapsenvahtikeikoilla aina tarjottiin.

Tänään koitti sitten vihdoin se päivä, jolloin voin sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen. Yllä kuvatun kaunottaren taikinaan meni:

3 kananmunaa
1/2 purkkia Rainbown ruokakermakorviketta
n. 1-2 tl parmesanraastetta
suolaa
paprikaa

Taikina vatkattiin tasaseksi ja kipattiin valmiiksi öljytylle ja kuumennetulle pannulle, jossa olin aiemmin kuullottanut yhden pienen, täytteeksi menevän sipulin. Annettiin paistua noin viisi minuuttia kuumalla (nelosen) pannulla, jotta pohja paistuisi - sitten vähennettiin lämpö kakkoseen. Sisuksen kypsymistä odotellessa käytiin imuroimassa eteinen ja olohuone (eli ainakin kymmenen minuuttia tähän meni). Sitten, kun kypsymätöntä taikinaa oli munakkaan pinnalla puolen millimetrin kerros, ripoteltiin täytteet pinnalle ja käännettiin koko komeus keskeltä kahtia. Sitten annettiin kypsyä vielä pari minuuttia, jolloin pinnalla ollut raaka munakasaines hyhmettyi ja hitsasi koko homman kasaan.

Lopputulos oli koostumukseltaan lähestulkoon täydellinen. Pinnalta kullanruskea (ei palanut), sisältä täysin läpikypsä, kuohkea ja vaahtomainen. Suorastaan suli suussa - eikä matkatessaan sinne haarukan nokassa. Valitettavasti täytevalinta ei mennyt tällä kertaa ihan yhtä kohdalleen. Rainbown kasvisöljyssä lilluvat savusimpukat eivät tunnu toimivan oikein missään yhteydessä. Valkosipulisimpukat ovat niin paljon maukkaampia, mutta niitä mokomia kun ei enää ainakaan tuolta lähialepasta saa.

No, kaikkea ei voi saada. Varsin maistuvan illallisen tuosta kuitenkin sai. Riitti energiaa vielä sen makuuhuoneenkin imuroimiseen. Täytynee kuitenkin vielä palata tuon sisälmyksen viilailuun heti, jahka jääkaapissa on taas puolikas ruokakermapurkki käyttäjäänsä vailla.

Päivitystiheys on viime aikoina ollut vähän harvanlainen. Tämä ei suoranaisesti johdu siitä, että elämässä ei tapahtuisi asioita. Päin vastoin, elämässä tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei ehdi perässä naputtaa. On ollut mahtavia konsertteja, tanssiesityksiä, kokoustamista, palaveerausta, apurahahakemusten rustaamista - ja sitäkin enemmän töitä. Viime viikolla oli kolme opastusta (oman kalenterin mukaan neljä, mikä aiheutti ylimääräisen juoksulenkin Kruunuhaasta Töölönlahdelle ja takaisin torstaiaamuna), ja se on täyden toimistotyöviikon lisäksi jo aika paljon. Summa summarum: paljon sellaista, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Jää nyt kuitenkin kirjoittamatta.

Nyt on kultaakin kalliimpi viikonloppuvapaa. Eilisiltana oli peruuntuneiden tuparien tilalle improttu bile, tänä iltana pitäisi mennä isänpäivän viettoon Espooseen. Muuten olen peruskodinhoidollisia asioita lukuunottamatta lähinnä istunut kotona ja lääkinnyt kuluneiden viikkojen tietokonepelivajettani. Mount & Bladea en lakkaa hypettämästä, se on vaan niin mainio. Etenkin nyt, kun lopullinen version oli ilmaantunut kauppojen hyllyille. Myös jo kuukausia sitten hommaamaani BioShockia voisi vihdoin vähän tesmata. Viime aikoina kauppojen hyllyille on muutenkin puskenut pitkästä aikaa poikkeuksellisen paljon kiinnostavia artikkeleita: Fallout 3 (jota Bethesda ei ilmeisestikään, ennakkoluuloista huolimatta onnistunut ryssimään), Brothers in Arms: Hell's Highway, The Witcher - Enchanced Edition ja Fable II näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ja kaikki tämä juuri tällaisena hurlumheisyksynä. Murphyn laki ja silleen.

Ah well, vielä pari tuntia aikaa ennen seutubussiin siirtymistä - padi takaisin käteen ja menoksi! Ja jos sitten tänään en unohtaisi sitä hellaa päälle lähtiessä, niin kuin eilen pääsi käymään.

PS: Ai niin, meinasi ihan unohtua. Ihmettelin taannoin noita blogin yläreunaan generoituvia mainoksia ja niiden vaihtelevan osuvia teemoja. Tuon kirjoituksen jälkeen blogi on tarjonnut mainoksia enää yhdestä aiheesta, psykologiasta. Mitenköhän tämä nyt pitäisi tulkita?