Juhannus. Oli. Oltiin anoppilassa, grillattiin, saunottiin ja tukka lyheni. Piti fillaroida paikallisiin juhannustansseihin katsomaan kokkoa, mutta saunoessa ja grillaillessa venähti. Jäi siis juhannusvalssit tänä vuonna valssaamatta. Ja taivaalliset neulamuikut nauttimatta. Kahdentoista tunnin yöunia seuranneesta koomasta päätellen kuitenkin ehkä parempi näin. Ihan mukavaa ja käsittääkseni kaikki olennainen - darwinin palkinnon arvoista hukkumiskuolemaa lukuunottamatta - tuli koettua. Vaan ei tuo nyt kummemmin tavallisesta kesävapaaviikonlopusta poikennut.

Ylipäätään jussi on mulle jäänyt vähän vieraaksi juhlaksi. Monille se tuntuu olevan jonkinlainen kesän Se Juttu, jota odotetaan, johon valmistaudutaan isosti ja johon liittyy rituaaleja jos jonkinlaisia. Yleensä jossain muualla kuin ihmisten ilmoilla. Meillä ei oikeastaan lapsenakaan ollut mitään kovin kiteytyneitä juhannustraditioita. Yleensä oltiin Loimaalla, mutta siellä oltiin kesät muutenkin. Tai sit jossain muualla, mutta se oli satunnaista. Ja näin aikuisiällä tämä oli käsittääkseni toinen juhannus, jonka olen viettänyt jossain muualla kuin töissä. Eli ei siinäkään paljo juhannustraditioita ole ehtinyt syntyä. No, viime kesänä oli sentään se kolmen päivän vapaa ennen juhannusta, jolloin reissattiin Tallinnaan ja poimittiin aattoiltana taloyhtiön grillipaikalta yksi kissa kainaloon. Otuksella oli siis meidän ajanlaskumme mukaan yksivuotispäivät, onnea hälle.

Tänään sitten jo töissä. Jostain kumman syystä maailman miljardista kiinalaisesta merkittävä osa oli juuri tänään löytänyt tiensä Helsingin Seurasaareen. Ei siinä muuta, mutta se yli-innokas shanghailainen bisnesrouva sai aikaan parin verkonsilmukan pieleenmenon neljännelläkymmenennellä toisella rivillä. 'Kele.