Joidenkin tahojen mukaan elämäni pyörii tällä hetkellä liiaksikin kesätyöpaikan ympärillä. Vaan minkäs sille mahtaa, kun kesätyö on oikeasti - kaikista puutteistaan huolimatta - yksi optimaalisimmista, minkä kuvitella saatan. Rento meininki (kun osaa asennoitua oikein), parhaimmillaan aika nappiin menevä koulutuksen mukaisuus, paras mahdollinen kuviteltavissa oleva työyhteisö, auringonpaiste, linnunlaulu... Olen nyt kolmatta kesää samassa työpaikassa, eikä vielä merkkiäkään siitä, että töihin lähtö aamulla esim. ketuttaisi. Tai työkaverien seura kyllästyttäisi (niitä voi jopa nähdä vapaa-aikanakin). Tai rupeaisi ensimmäisen työpäivän puolikkaan jälkeen laskemaan minuutteja seuraaviin vapaapäiviin. Tai, että teatterin harrastaminen työpaikalla työpäivän jälkeen tuntuisi mitenkään omituiselta idealta. Vakaasti epäilen löytäväni koskaan työtä, jossa viihtyisi näin hyvin. Mikä loppuelämää ajatellen on ehkä vähän surullinen ajatus, koska työssä viihtyminen painaa mun vaakakupissa aika paljon työpaikkoja arvioidessa. Suunta tästä on luultavimmin alaspäin. Mutta sellaista on elämä. Anyway, sama kaura siis jatkuu vielä vajaa pari kuukautta. Sitten lupaan vaikka graduahdistusta tai Jotain Ihan Muuta. Ainakin Joulupolun näytelmään asti.

Viikonloppuna käsityöviikonloppu, olin poikkeuksellisesti lauantainkin töissä. Tuli kudottua verkkoa peukalot kipeiksi riville kahdeksankymmentäkahdeksan saakka. Viikonlopun hulinoista selvittiin, vaikka puoli  'Saarta  kellistyikin joko jonkun ihme tulehdustaudin tai niiden kirottujen jalkavaivojen riivaamana sairasvuoteeseen. Tästä syystä ylläoleva tämänvuotinen ryhmäkuva on vähän enemmänkin vajavainen, mutta tulipahan sunnuntaina otettua. Kuvan ottamisen jälkeen oli jokavuotinen Seurasaarisuunnistus  fuks... uusille työntekijöille. Nähtiin vakuuttavia tulkintoja supikoiran ja turistiryhmän kohtaamisesta ranskalaisen pehmopornoelokuvan tyyliin. Saatiin näyttäviä uhrilahjoja. Joiltakin dinosauruksilta näkyi myös pääsevän mopedi livahtamaan kätösistä jossakin vaiheessa iltaa. Myös kirvesmiesten ilta jatkui myöhään (tarkistettaessa seuraavana aamuna kukaan ei lupauksista huolimatta ollut nukkumassa sirkkelin alla). Itselläkin oli varsin kiva ilta, tosin koettu organisaatiovastuu sai mun päässä napsautettua jonkinlaisen "puheenjohtaja"-moodin päälle, ja mietin siivoamisia silloin kun olisi voinut ehkä miettiä jotain muutakin. Lisäksi univelat kuittasivat itsensä jo yhden - kahden maissa. Onneksi Seurasaaresta kävelee Koskelaan puolinukuksissakin, joten ensimmäiset korkolyhennykset hoituivat kotimatkalla.

Kesänäytelmän treenien alkuun vajaa pari viikkoa. Ennustettu paniikki iskee ihan kohta. Onneksi eräs pelastava enkeli lupasi kääntää replat karjalan murteelle mun puolesta, mikä tarkoittanee mulle paniikkivapaata viikonloppua. Jos vain saan käsiksen finaalivaiheeseen ja lähetettyä huomisiltaan mennessä, kuten olisi tarkoitus.

Viikonloppuna olisi taas SOPPaa tarjolla Rautatientorilla. Itse ajattelin suunnata tuonne näillä näkymin torstaina, seuraan sopii lyöttäytyä. Sahtia, neulamuikkuja ja uskomattomia juttuja luvassa. Perjantaista alkaen kolmen päivän vapaa, jonka kunniaksi puoliskon kanssa sukulaiskierrokselle Kehä III:n tuolle puolen. Sunnuntaina ihanihan vapaa päivä (kop kop).