Toinen viikko tänä kesänä kaksin kissan kanssa. Puoliso taas tanssimassa, tällä kertaa Unkarissa. Pääsi lähtemään, proggiksen viime hetken kriiseistä huolimatta (jotka välillisesti aiheuttivat todella hiljaisen työpäivän maanantaina, mutta tästä saa ehkä syyttää lähinnä itseä). Ja on ainakin viimeisten kuulumisten mukaan kunnossa.

Eiliset treenikaljat venähtivät siksi pitkiksi, että Janoisesta Lohesta kotiin polkemaan lähtiessä taivaalta tuli tuutin täydeltä vettä, ukkosta ja salamoita. Siellä on lämmin, sanottiin. Shortsit ja T-paita riittävät mainiosti, sanottiin. Nordenskjöldinkatu oli kieltämättä komea tauottomassa strobovalaistuksessa, joskin ne polveen asti ulottuvat, läpimitaltaan parinkymmenen metrin lätäköt olivat ehkä piirun verran vähemmän innostavia. Tällä kertaa kuitenkin tekniikkavahingoilta ilmeisesti vältyttiin.

Lähetin aamulla sähköpostia yhdestä potentiaalisesta tuntityöpaikasta syksyksi ja talveksi, ja sain heti illalla kutsun haastatteluun. Positiivista. Vaikka viestin otsikossa oli jumalattoman nolo kirjoitusvihre.

Tämän enempää en ihan just nyt haluais tulevaa syksyä ajatella. Ensin leffoja, sitten näytelmä.