Taiteiden yöstä ja viimeisistä näytöksistä selvittiin kunnialla, huolimatta perjantaiaamuna uhitelleista sadekuuroista ja Museoviraston viestinnällisen linjan haastaneesta viime hetken ilmapalloteknisestä ongelmasta. Erityisesti toisessa esityksessä oli taas aivan erinomainen fiilis, kun oli tuttujakin katsomossa. Arvostin kovasti. Illan esityksissä kävi yhteensä pikkaisen yli sata katsojaa, ja kaikkiaan Ylioppilas Suurkallion ja Karjalan heilit näki kaksi ja puolisataa ihmistä. Ei voi olla kuin tyytyväinen.

Jostain syystä vuodatus.net ei halua aiankaan just tällä hetkellä näyttää kuvagalleriaan kopioituja kuvia. Tuolta kuitenkin löytyy kasa faijan ensi-illasta ja Taiteiden yön kakkosesityksestä ottamia kuvia mun muokkaamana ja jotensakin näytelmärungon mukaan kronologiseen järjestykseen asettamana.

Loppusiivousten ja maljannostojen jälkeen lähdettiin sekalaisella porukalla kohti keskustaa. Notkuttiin jonkin aikaa Hesperian puistossa nauttien punaviiniä ja heliumia (esittäen tottakai spontaaneja pikkuoravakatkelmia näytelmästä). Käytiin Ruttopuistossa katsomassa Teatteriseurue Voltin Commedia dell'Arte -esitys ja puoliltaöin eduskuntatalolla se pakollinen Strange Fruits -tanssiakrobaattikeikka, jonka taisi pari kymmentä tuhatta muutakin nähdä. Naamioteatteri floppasi valitettavasti siinä ympäristössä ja erityisesti ympäröivien känniääliöiden vuoksi totaalisesti. Alaspäin viettävällä rinteellä mullakin oli 187 pituussenttimetristä huolimatta vaikeuksia nähdä eturivin takaa mitään, ja ne taustalla örveltävät mäntit takasivat sen, ettei kolmea metriä kauempaa kuullut reploista mitään. Tanssiakrobaatit olivat kieltämäti vakuuttavia, mutta siinä vaiheessa iltaa alkoi jo väsy iskeä niin, että lähdettiin lopulta kesken kotiin.

'Yöstä jäi vähän kahtalainen jälkimaku. Tapahtuman siirtäminen perjantaille lisäsi yleisömassaa, ja tottakai suomalaiskansallisittain myös alkoholinkulutusta. Esim. just Ruttopuiston kännispäissään tappelevista teinilaumoista oli taiteelliset elämykset kaukana. Kuitenkin aika ajoin (nimenomaan Töölönlahdella) hengatessa oli ihan kivaa syysillan karnevaalihenkeä värikkäine valoineen, musiikkeineen ja iloisine ihmisineen. Vähän niinkuin jossain muumikirjassa. Liekö sitten paikalla tekemistä atmosfäärin kanssa vai millä?

Tiukkoja  taide-elämyksiä yö ei  joka tapauksessa ainakaan mulle tarjonnut, satunnaista hyvää meininkiä kylläkin.

Maassa alkaa olla kellastuneita lehtiä, ilmassa tuoksuu mädältä ja partsin ovi auki alkaa olla liian kylmä nukkua. Taitaa olla syksy. Mikä tarkoittaa esim. seurasaareilun loppua kolmen viikon päästä ja telkkarin takana pölyttyvän gradukirjallisuuspinon esiin kaivamista. Talvityöt Kansallismuseossa alkaa ensi viikolla. Ei hirveesti inspais. Pitäis keksiä jotain kivaa odotettavaa nyt, kun näytelmäkin on sunnuntaisia kaatajaisia vaille paketissa. Hmm... jos vaikka reissuprojektin pistäis taas vireille...

Aika aikaa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin.