Syksy tulloo, ei sille mitään mahda. Enää ei töissä kipitetä paljain jaloin.

Lauantaipäivä vierähti erään tyttöspuolisen kaverin polttareissa (lienee kaikesta yhteiskunnan tasa-arvoistumisesta huolimatta harvinaista herkkua meille pojille). Oli tosi hauskaa, vaikken saanutkaan marssia siipalta hankittujen avaimien turvin repimään päivänsankaria hereille suoraan sängystä. Kolmosen ratikkareitin varrelle mahtui yllättävän paljon kaikenlaista, kansanperinnettä ja vähän muutakin. Kaksitoista tuntia vierähti kummasti.

Sunnuntaina töiden jälkeen näytelmän kaatajaiset, alkaen illallisella itseoikeutetussa ravintola Zetorissa. Onnellisten traktorimiesten pihvi suomenlippuineen on aina yhtä hyvää, kyytipojaksi tottakai sahtia. Lehmäkin oli mukana, joskaan ei toiveista huolimatta humaltunut riittävästi tanssiakseen pöydällä. Kamera unohtui tietty narikkaan. Jatkettiin iltaa vähän arkisemmin Dublinerissa spontaanin ihmissusimurhamysteeriroolipelintapaisen merkeissä, joka päätettiin samantien ottaa uusiksi ihan kohta. Kaatajaisten kaatajaiset, siis.

Sain passelisti tänään, päivää kaatajaisten jälkeen näytelmään liittyvän soiton eräältä katsojalta (sukulainen kylläkin, mutta silti). Olisi ollut kiinnostunut tilaamaan meidät ylimääräiseen näytökseen yksityistilaisuudessaan. Valitettavasti tuon toteuttaminen niin myöhään syksyllä on käytännössä mahdotonta, kun väki karkaa herra ties minne ja museon/Seurasaarisäätiön propeistakin on jo jouduttu luopumaan. Mutta otin tuon silti erittäin hyvänä palautteena.

Ja jottei syksyn irrotteluputkesta näin vähällä pääse, tänä iltana olisi Painobaarissa syksyn ensimmäiset kansanmusajamit, eli sinne ihan kohta.

Positiivisena asiana mainittakoon myös, että meidän televisio ei ollutkaan sanonut itseään irti jo kuukausi sitten, kuten ehdin manata. Antennijohto oli vaan kuukauden päivät ollut ilmeisesti väärässä pistokkeessa, enkä ollut jaksanut asiaa missään vaiheessa tarkistaa. Vähän kieltämäti kummastutti, kun joidenkin tahojen mukaan tähän digihässäkkään piti siirtyä vasta 1.9., eikä 1.8. alkaen. En tiedä kertooko tämä enemmän mun televisionkatseluriippuvuuden olemattomuudesta vai yleisestä elämänasenteesta. No, dvd-elokuvat ja konsolipelit toimivat noista kanavahäsellyksistä huolimatta, ja sehän on tärkeintä. Xboxin dvd-toisto on kieltämäti osoittanut viime aikoina lisääntyviä takkuilun merkkejä, mutta sitä ei toistaiseksi lasketa. Tänään Anttilan hyllyyn ilmestynyt 300:n dvd-painos pyöri moitteetta. Näin on hyvä.