Nukkunut viime aikoina huonosti tai tosi huonosti. Ja paskin juttu asiassa on, että se on luisumassa kierteeksi. Kun nukkumaan mennessä stressaa nukahtamista ja heräilyä niin, että varmasti on sekä nukahtamisvaikeuksia että hereille säpsähtelyä. Ja olo tuntuu jatkuvasti kofeiinihorkkaisen koomaiselta (vaikkei edes juo ylenmäärin kahvia) ja epätodelliselta. Vähän niinkuin Fight Clubissa. Kun nyt jäisivät kuitenkin apinat ajelematta. Tänään on, kiitos Luojan ja Museoviraston aukiolopolitiikan, vapaapäivä. Jonka ajattelin suosiolla kuluttaa kotona koomaten edes yrittämättä tehdä mitään  puolihyödyllistä isompaa. Illalla voisi yrittää jaksaa tanssitunnille. OKT:n saunailtakin olisi, voan ans kattoo. Sauna vois tehdä ns. tosi hyvää, mutta jaksaminen saunalle asti voi olla hiinä ja hiinä. Huomennakin on töitä vasta neljältä, joten voi nukkua pitkään. Sit mennäänkin taas, eikä meinata.

Ja eilen tietenkin Vintillä hoiperrellessani sisään pakkasi lauma heppahulluja pikkutyttöjä. Joiden kanssa sai sit satuloida ja valjastaa hevosta. Ja satuloida ja valjastaa. Ja satuloida. Ja valjastaa. Onneksi se meidän elikko on suht' kärsivällistä sorttia oleva.

Okei, osittain unettomuudesta saa syyttää ihan itseäkin, viime päivinä on taas tullut kukuttua enemmänkin. Esim. lauantaina kummisedän 50-vuotispäivien päätteeksi oli ihan pakko lähteä serkkupoikien kanssa baariin. Mä olen tunnetusti tosi huono ylläpitämään aikuisiän sukulaissuhteita, joten kuin varkain tullutta tilaisuutta ei ihan vähillä univeloilla päästetä lipsumaan käsistä. Ja oli kyllä sen arvoistakin nostalgisoida vuosikymmenen takaisia yhteisiä lehmänpaskantalikointikokemuksia Loimaalla. Note to self: pitää ottaa uusiks.