Kun noin vuosi takaperin hankin tuon digikameran, tarkoitus oli nimenomaan opetella räpsimään arkielämästä eikä vain tietyistä spesiaalitilanteista, jolloin se toosa tulee varta vasten otettua mukaan. Ja sitäpaitsi, blogi näyttää paljon kivemmalta kun siinä on kuvia. Vähän niinkuin kirja. Tuo spontaaniräpsiminen vaatii tosin vielä vähän harjoittelua. Tai lähinnä se, että tuota kameraa vois oikeesti yrittää muistaa ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti kantaa mukana. Tänään yritin matkalla tanssitunnille pikkuisen tallentaa lokakuista Koskela-Oulunkylä -akselia, vähän laihahkoin tuloksin. Värit ylläolevassa on kieltämäti ainakin sinnepäin.

Talvella kuvausinto laantunee entisestään, kun on liian kylmä kaivaa edes käsiä taskusta. Saati sitten kameraa. Tosin tuon Canonin kylmänsieto muutenkin on vähän samaa luokkaa kun mun motskarilla, pakkasella vehkeen herääminen kestää toooosi kauan. Yleensä niin kauan, että parhaat kuvaustilanteet menee ohi. Mikä on toisinaan sapettanut oikeesti. Pitäisi ehkä keksiä joku kikka tähän.

Graduaineistoa kasassa ekat viitisenkymmentä sivua, ja alustavaa analyysiäkin on jo jonkun verran. Tosin aineiston läpikäyntitahti on ehkä pikkuisen hitaampaa kuin keväällä arvioin, ja haarukkaan meneviä toisintoja onkin tarkemmin syynättynä paljon arvioitua enemmän. Pitää ehkä harkita aineiston uudelleenrajausta. Myös proffan - tai sen tämänhetkisen sijaisen - kanssa vois käydä juttelemassa, nyt kun pyörät alkavat taas pyörähtää käyntiin.

Töissä pitäis vielä kaks täysmittaista vuoroa jaksaa, sit ois se kauan odotettu syysloma - eli "vain" ne soppariin merkityt tunnit loppukuun ajaksi. Plus yksi ekstrahälyvuoro, mut niitähän ei koskaan lasketa. Sain myös viime lauantaina ylennyksen tekniseksi tueksi. Tiedättehän, se jamppa joka seisoo rauhallisen ja ystävällisen näköisenä seminaarin aikana salin takaosassa, ja on tikkana paikalla napauttamassa kosketusnäyttöä virransäästäjän mentyä päälle. Tai muun vastaavan katastrofin sattuessa. Ja tekniikka lauantain seminaarissahan rullasi kuin unelma.

No, oli se hauskempaa kuin niiden iänikuisten pyhimyspatsasten patsastelu. Vaikka alkoikin tulla vähän ikävä Sigfridiä, Laurentiusta ja kumppaneita. Iloisia veikkoja, kun sille päälle sattuvat. Laurentiuksella varsinkin on kovat jutut. Tulkaa vaikka joskus kuuntelemaan.