Jupjup, ei tuota ulkona olevaa vielä oikein talveksi kehtaa kutsua. Vittumaista, pari piirua nollan yläpuolella keikkuvaa tihkua. Kaamosmasennus, here we come.

Käytiin eilen Oopperassa katsomassa (yllättäen osakuntaporukan kanssa) Suuria mestareita -balettiesitys. Ensimmäinen osa, David Dawsonin A Million Kisses to my Skin oli aika lailla just sitä, mitä klassiselta baletilta Suomen Kansallisoopperassa nyt voi odottaakin. Sen kaksi seuraavaa, tsekkiläisen Jirí Kyliánin Petite Mort ja Sechs Tänze olivat aivan mahtavia, ilmeikkäitä, huumorintajuisia ja kerronnallisia. Tykkäsin kovasti. Petite Mort oli varsin intensiivinen ja päheä, Sechs Tänze puolestaan hauska. Kovasti piristävät syksyn pimeyttä moiset esitykset.

Loppuvuodeksi olisikin luvassa ihan kiitettävästi erilaista esittävää taidetta. Ensin Kansallisteatteriin katsomaan  Tuntematonta sotilasta, jonka teatterisovitus on kiinnostanut jo pitkään, mutta joka aina on jostain syystä jäänyt väliin. Viimeksi viime kesänä Suomenlinnan kesäteatterissa. Ja joulun välipäivinä katsomaan Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Poro, joka - ainakin jos viimevuotisia ennusmerkkejä on uskominen - tulee vaan olemaan ihan mainio. Myös tämä voisi olla varsin jees, jos saisi mahdutettua kalenteriinsa. Eikä kansanmusiikiltakaan voi ehkä välttyä. Mainittava lienee myös hulppea spektaakkeli Tonttujen Yllätysvieraat, joka saa ensi-iltansa (ja myös viimeisen näytöksensä) tämänvuotisessa Seurasaaren Joulupolussa. Proggis on muuten edennyt kaikessa hiljaisuudessa varsin kiitettävästi, näin sivumennen sanoen. Käsikirjoitus on hyvällä mallilla ja silleen. Tältä osin siis life is good.

Sen sijaan vähemmän good on, että loppuvuoden olennaisuudet tuntuvat menevän Murphyn lain mukaisesti päällekäin. Firman pikkujoulut jäi eilisen baletin alle (en ole ikinä ennen ollut työnantajan pikkujoulujuhlassa, joten MV:n pikkujoulut olis ehkä ollut jonkinmoinen kulttuurikokemus sekin). Ja armas ainejärjestökin otti ja lykkäsi perinteisen puurojuhlansa just Joulupolun päälle. Höh. Ei mun kalenteri kuitenkaan niin kiireinen ole.

Huomenna Kansallismuseolla on museokauppamessut, josta aion henkilökohtaisesti pysyä niin kaukana kuin vain suinkin mahdollista. Kävin kuitenkin tämänpäiväisen työvuoron päätteeksi kurkkaamassa pöytien tarjontaa, ja tein huomenna vuorossa olevalle kollegalle tilauksen Lenin-museon T-paidasta. Myös Seuriksen museokaupan viimekesäisiä hittituotteita, pettupuikkoja näkyisi olevan saatavilla. Jos joltakulta vaikka sattumoisin pääsi tämä suomalaiskulinaristinen virstanpylväs viime kesänä jäämään kokematta.