Tuntuu vähän käyvän, niinkuin aiemmin syksyllä pelkäsin. Paukut alkaa loppua kesken. Niin siistiä, kun kesällä Seuriksessa olikin, se oli kuitenkin (ainakin melkein) täysimittaisen työviikon tekemistä. Ja siihen vielä vapaaehtoishommelit päälle. Ja siitä suoraan Kansallismuseoon ja graduntekoon, kulkematta lähtöruudun kautta. Viimeksi pitänyt pitempijaksoista lomaa keväällä, kun matkattiin poikien kanssa Berliiniin. Tarkoitan siis lomalla semmoista yli pidennetyn viikonlopun yhtäjaksoista putkea, jolloin edes jonkinsortin hyödyllisenä oleminen on vaan mahdotonta, joten voi aivan hyvin nojata taaksepäin, nauttia elämästä ja keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Disclaimer: tämä ei siis välttämättä edellytä matkustamista, mutta jotenkin on huomattavasti helpompi ignoorata esim. opiskeluvelvollisuuksia, kun reissaa parin tuhannen kilometrin päähän lähimmistä tenttikirjoista.

Tuon reissun jälkeen oli pitkään tosi energinen ja aikaansaapa olo, etenkin kun varsin nopeasti pääsi siirtymään oikeesti motivoivampaan mahdolliseen kesätyöympäristöön. Mutta teho laskee päivä päivältä. Etenkin nyt kun ei ole auringonpaistetta, linnunlaulua, työkavereita, samalla tavalla motivoivaa tekemistä ja muuta olennaista. Tässä vaiheessa asioita saa aikaiseksi kyllä. Mutta työteho laskee jatkuvasti. Kun selkeää, arjesta erotettua lomaa ei ehdi pitää oikeastaan missään välissä, kroppa haluaa kytkeä lomavaihteen päälle aina kun siihen on mahdollisuus. Dvs., ei ole ihan pakko tehdä jotain. Jolloin esim. gradu (vielä toistaiseksi), jotkut kotityöt, ym. asiat, joiden hetkittäiseen (!) "unohtamiseen" maailma ei ihan heti kaadu, alkaa kärsiä.

Kroppa kaipais selkeesti totaalista irtiottoa, jonka jälkeen jaksais taas olla tehokas kaikilla elämän osa-alueilla. Ainakin jonkin aikaa. Ja kun mun alkuperäinen plääni oli nimenomaan pitää selkeästi lomaa joskus näihin aikoihin, mutta se jotenkin pääsi sippaantumaan aikataulutusongelmien, MV:n työtarjonnan ja muun alla. Nyt ehkä vähän harmittaa. Seuraava mahdollisuus ois joskus ens vuoden puolella, eli sinne asti pitäis sinnitellä.

No, tänään sai sentään sekä rentouduttua että tehtyä kotitöitä, which is good. Ja tanssittua jenkkaa ja ripaskaa, mikä tuntuu vähän reisissä just nyt.