Kas, yöllä oli satanut lunta. Aamulla töihin mennessä maa oli valkoisenaan, varsinkin kuin yllättävä lumentulo oli mitä ilmeisimmin yllättänyt kaikki kiinteistöhuoltofirmat. Kansallismuseon portaat oli aika hasardissa kunnossa vielä puolenpäivän jälkeenkin. Töistä tullessa lumi olikin ehtinyt sulaa perusharmaaksi sohjoksi, joka kastelee kengät kuin kengät. Saatana.

Viime aikoina aika moni on valitellut sitä, ettei saa mitään fiksua aikaiseksi ja tuntee olonsa saamattomaksi. Liityn ainakin tilapäisesti tähän valittajien kuoroon. Viime viikko meni oikeesti vähän ala-arvoisesti kaikilla mittapuilla. Nyt, oikeesti, terlästä selkärlankaan - ja totaalilomaa sit joskus! Muuten asiat kasautuu vaan lisää, ja sit alkaa ahdistaa.

Just nyt ei vaan hirveesti huvittais. Tai oikeastaan ollenkaan. Ja sehän tässä ongelman ydin kai on.

Mutta olen sentään yllättänyt itseni ja ilmoittautunut viikon-parin sisällä peräti kahteen liveroolipeliin ensi keväälle. Siis ihan itse ilmoittautunut, ilman että pelinjohto soittaa mulle paniikkipuheluita peliä edeltävällä viikolla. Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten lukioaikojen. Tai ainakin melkein.