Joulupolkuviikonloppu oli. Oli raskas, mutta tosi antoisa viikonloppu. Raskas isosti myös syystä, että sekä perjantaina, lauantaina että sunnuntaina oli täysin Joulupolkuun liittymätöntä menoa vielä proggiksen päälle, ja jokainen mainituista päivistä pääsi vähän venähtämään. Mut saatiin lauantaina treenattua hyvin, hoidettua käytännön järjestelyt niin kivuttomasti kuin se nyt on mahdollista, ja sunnuntaina kaikki pääsivät hyvään vauhtiin. Mitä nyt parissa ekassa esityksessä oli vähän äänentoistoteknisiä ongelmia, kun kirvarien mankan kylmänsietokyky osoittautui mitä ilmeisimmin oletettua huonommaksi. Kolmisentuhatta kävijääkin esityksen näki, eli varsin jees. Polun jälkeen istuttiin iltaa Annikalla, ja sieltä vielä pikapikaa piipahtamaan Nefan puurojuhlaan saunaan. Jossa oli sit pakko vetää Wanhojen Patujen voimin spontaani Tiernapoikaesitys. Pääsin uusimaan neljännen luokan bravuuriroolini kuningas Herodeksena. Valokuvia Joulupolusta löytyy tuolta ja (Kallen kamerasta) tuolta. Nyt kun vielä saisi ne syntsapoppijoulubiisit resetoitua päästä, olisi hyvä.

On myös mainittava, että eräiden kuluneen syksyn työkokemusten jälkeen yhteistyö Seurasaaren ulkomuseon vastaavan tutkijan kanssa Joulupolun käytännön asioihin liittyen tuntui kerrassaan virkistävän järjestelmälliseltä, ammattitaitoiselta ja asianosaavalta.

Maanantai oli pitkästä aikaa ihan vapaa meillä molemmilla, joten juhlistettiin tätä ostamalla Ikeasta uusi matto (ja vähän muutakin). Ja käymällä terveellisellä ja ravitsevalla lihapulla-krapulalounaalla (nuita lihapullia tuli viikonlopun aikana vedettyä muutenkin ihan kiitettävästi). Eilen oli pitkästä aikaa töitä, ja vuoron loppupuolella Jakkarilassa istuessa vatsa alkoi murista vähän ikävällä tavalla. Kotiin päästyä oli vähän hutera olo, joten päätin mennä ajoissa nukkumaan. Vittumä mitään ämpäriä tartte, ajattelin. Tämä päättelyketju osoittautui virheelliseksi, kun masun möyrintä muuttui täysimittaiseksi oksennustaudiksi yllättäen n. puolen sekunnin varoitusajalla. Ja sit siivottiin. Onneksi nykyisen matkapuhelimeni kosteuden- (ja muunkin skötsän) sietokyky on näköjään eksponentiaalisesti parempi kuin edellisen. Ja nyt vietän sit elämäni toista sairaslomapäivää. Rakkaan, ihanan paremman puoliskoni aamusella loihtimat kaurapuuro ja mustikkakeitto ovat ainakin toistaiseksi pysyneet sisällä.

Mulle taudit tuntuu tulevan järjestään just tälleen. Iskee varoittamatta, takavasemmalta ja kovaa, ja sit katoaa ennen kuin ehtii edes orientoitua olemaan sairas.

Niinjuu, ja se Tuntematon perjantaina. Oli ehkä vähän kahtalainen kokemus. Toisaalta mä ainakin periaatteessa olen sitä mieltä, että se nojasi liiaksi siihen, että kaikki katsojat tuntee tarinan kuitenkin jo äidinmaidostaan. Sen sijaan että se olisi kertonut Tuntemattoman tarinaa, se oli pikemminkin sikermä erilaisista keinoista, joilla romaania voidaan tulkita. Joissain kohdin oli myös liikaa turkkalaista perkeleenvenytystä ja paikka paikoin myöskin vähän pitkityksen makua. Toisaalta, suurimmilta osin esitys oli vaan niin täynnä hyviä juttuja ja yksityiskohtia, että en oikeesti jaksa paljo valittaa. Varsinkin kuin tuo nyt on niitä harvoja klassikoita, joiden tarinan mä oikeesti tunnen aika sieltä selkäytimestä. Kannatti ehdottomasti. Erityisesti videokuvan ja teatterin yhteensovittaminen toimi kuin junan vessa. Hmhm, viime kesänä missattu Ryhmäteatterin kesäteatteriversio tulee näköjään ensi kesänä uusintaan Suomenlinnassa. Täytyy varmaan olla ensi keväänä ajoissa liikenteessä.