Viikonloppuna töissä oli ns. hulinaa. Sunnuntaille kellotettiin yli viisi ja puolisataa kävijää, ja se rupesi jo tuntumaan luissa ja ytimissä. Erityisen paljon oli lapsiperheitä, jotka tietty halusivat kaikki puskea Vintille. Tämä aiheutti vähän logistisia ongelmia, kuten arvata saattaa - tila Vintillä kun on periaatteessa rajattu kolmellekymmenelle, ei kolmellesadalle. Ruuhkan kasvaessa oikeesti hallitsemattomiin mittasuhteisiin mut nakitettiin vinttivastaavan kaveriksi ja satulointi- ja valjastusavuksi, mikä hektisyydestä huolimatta oli pitkästä aikaa ihan kivaakin. Tiedä johtuiko sitten sään sateisuudesta, Vintiltä käännytettyjen vesseleiden murehdinnasta vai ruuhkasta yleensä mutta ihmiset tuntui noin yleensä olevan tosi kireitä ja stressaantuneita, ja se fiilis tarttui. Olo tuntuu vieläkin jotenkin hermostuneelta, eikä blogitekstikään tunnu syntyvän mitenkään fiksusti, vaikka sanottavaa periaatteessa olisi. Voisi ehkä juoda lisää skumppaa. Tai vaihtoehtoisesti vähemmän.

Ei sinänsä, että mulla olisi jotain sitä vastaan että ihmiset käyvät vapaapäivinään museoissa. Päinvastoin. Mä kannatan vakaasti asiakaslähtöistä toimintasuunnitelmaa museoille, ja tästä lähtökohdasta edellä kuvatun kaltaiset viikonloput on lähinnä positiivisia. Mutta kaikessa on puolensa ja puolensa.

Hmm, tämän blogin ensimmäinen vuosi on muutamaa hassua tuntia vaille paketissa. Kuluva vuosi on ollut työntäyteinen (tai ehkä työntäyteinen on väärä sana kuvaamaan tätä - pikemminkin kuluva vuosi on ollut osa pitempää, suhteellisen katkeamatonta erilaisen puurtamisen putkea, jollaista elämä nyky-yhteiskunnassa kai aika usein tuppaa olemaan). Mutta paljon hyvää on mahtunut mukaan. Erityisellä lämmöllä muistelen (erityisesti tämän räntätihkupaskan keskeltä) kesää, näytelmää ja loistavia uusia ihmisiä. Ja Berliiniä keväällä. Maijan ja Jukan hääprosessia kokonaisuudessaan. Ja monia pieniä, hyviä hetkiä, kokemuksia, elämyksiä, värejä, tuoksuja ja hymyjä.

En yleensä tapaa tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä siitä lomasta vois yrittää pitää kiinni. Toisaalta, se isompi moottoripyöräkin ois kiva. Ja  Xbox 360 joulualesta. Ja, ja, ja... Joo-o, raha ja vapaa-aika on valitettavan usein toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Mikä on ehkä ainoa syy sille, että mä en ole jo reissannut Keski-Eurooppaan vaihtamaan pärrää isompaan ja matkannut Via Balticaa takaisin.