Perinteiset +3 astetta, jatkuvaa kosteustihkua ja edellisessä merkinnässä hypetetty lumipeite kadonnut paria hassunharmaata länttiä lukuunottamatta. Saatana. Onko joku teleportannut mut Norjaan kertomatta etukäteen, vai mistä ihmeestä oikein kiikastaa? Seuraavaksi huomataan, että kalja lähikaupassa maksaa viisi euroa tölkiltä - kruunuiksi muutettuna, tottakai. Ja Unikahviloiden ruokalistan turskapitoisuus nousee hälyttävästi. Maailmanlopun enteitä, sanon minä.

Kuten viime kirjoituksen kommenttiosuudessa mainittiinkin, toissapäiväisessä Hesarissa oli iso juttu Suomen Kansallismuseosta. Vaikka omasta työpaikasta lukeminen on aina kivaa, en kyllä oikein tajunnut, mikä siinä museon suomalaiskansallisuudessa oli niin iso juttu, että siitä piti kokonaisen sivun verran vuodattaa sunnuntaihesariin. Kyseessä kuitenkin on Suomen Kansallismuseoksi itseään kutsuva putiikki - olisi aika yllättävä ratkaisu jos siellä ei esiteltäisi suomalaisuutta ja sen historiaa. Okei, olen itsekin sitä mieltä että esim. eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien edustajat voisivat olla nykyistä enemmän esillä (enkä viittaa ainoastaan viimeisen parin - kolmen vuosikymmenen aikana maahan tulleisiin maahanmuuttajiin; esimerkiksi tataarit, juutalaiset ja ennen itsenäisyyttä maahan tulleet venäläisemigrantit loistavat poissaolollaan). Mutta en kyllä niidenkään osuutta lähtisi ylikorostamaan (vaikka henkilökohtaisista syistä ehkä tekisi mieli). Vastaavasti voisi toki pohtia myös vanhempia Suomenniemen alueella eläneiden ihmisten välisiä kulttuurieroja - ajalta jolloin hämäläiset, savolaiset, karjalaiset, lappalaiset ja muut veli- ja sisarkullat eivät vielä olleet sulautuneet yhdeksi homogeeniseksi, peräti kahdesti Neuvostoliiton valloitusyritykset torjuneeksi Suomen kansaksi.

Vaan oli itse artikkelista mitä mieltä hyvänsä, yhden asian se ainakin todisti: kaikki julkisuus on edelleenkin hyvää julkisuutta. Vilinä museossa vastasi uuttavuotta edeltänyttä viikonloppua, mikä on paljon, paljon enemmän kuin viikonloppuisin normaalisti. Jopa mun rauhallinen feisbuukkausistuntoni Tietokeskuksessa häiriintyi, kun jouduin taas avuksi paimentamaan Vintin yli kaksisataapäiseksi paisunutta lapsiperhelaumaa.

Vaan eipä tuo oikeesti paljoa haitannut. Paria Vintin aukioloajat väärin tulkinnutta kitisijärouvaa lukuunottamatta kävijöiden yleisfiilis tuntui olevan paljon positiivisempi kuin uudenvuoden alla. Mikä vähensi vuoron stressaavuutta mittavasti. Mikäs siinä, kun vanhemmat leikkii itse innoissaan lastensa kanssa, ja itse saa rauhassa keskittyä valvontaan ja ohjeistamiseen. Hoituu suht' lupsakkaasti isommallakin porukalla.

Ja joo, hommasin Xbox360:n. Ja Mass Effectin. Siitäkin huolimatta gradu on ainakin toistaiseksi edennyt tasaisen hitaasti. Toivottavasti tämä myös edesauttaa edellistä versiota vaivanneeseen DVD-elokuvien takkuiseen toistoon. Ainakin Ichi the Killerin uusi boksi tunnisti heti, kun vanhalla sitä ei saanut luettua millään.