On vaikea keksiä kirjoitettavaa, kun oikeastaan mikään ei ihmeemmin ole muuttunut sitten edellisen bloggauksen. Gradua pitäis kirjoittaa, ja kirjoitustyön alkuun saaminen tuntuu aina yhtä tuskaiselta. Tällä kertaa kokeillaan, josko maisemanvaihto olohuoneesta Aleksandriaan auttaisi. Töitä tuntuu taas riittävän yli oman tarpeen. Tällä viikolla nelipäiväinen työviikko, kuusipäiväistä kovasti yritettiin tarjota. Kieltäydyin. Jos ennusmerkit pitävät kutinsa, tätä kieltäytymisen jaloa taitoa saa jatkossa harjoitella aika ahkerasti. Tai sitten ne ei jatka mun työsopparia tämän kuun jälkeen, mikä sekin on mahdollista. Kieltäydyin nimittäin kesätyöteknisistä syistä sitomaan itseäni tuonne yli maalis-huhtikuun vaihteen.

Oikeasti. Tämä jatkuvan hermostunut ja kireähkö yleismieliala alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttämään.

No, se valitusvirsistä. Perjantaina käytiin katsastamassa Valtsikan speksi '08, joka yllätti laadukkuudellaan varsin positiivisesti. Todella osaavaa amatööriteatteria ja paikoin nasevaakin huumoria. Olkoonkin, että innokkaan yleisön interaktio meni välistä jo vähän överiksikin - juonenkuljetus alkoi häiriintyä yleisön jatkuvien välikommenttien myötä. Erityismaininnat kaverin luotsaamille musiikeille ja tanssikoreografioille. Tykkäsin kovasti.

Lauantaina oli sitten vuorossa jo toiset häät peräkkäisinä viikonloppuina. Oli draamaa jos jonkinmoista, hyvää ruokaa ja vielä parempaa kakkua. Seuraavan päivän ylimääräinen Vintti-paniikkivuoro söi miestä ihan pikkuisen. Ja eilisissä kansanmusajameissa näki spontaanisti viime kesän näytelmätiimiläisiä, mikä oli varsin mukavaa. Ensi kesän metkuja odotellessa...