Tuli eilen katsastettua jonninverran keskustelua herättänyt Arn - Tempelriddaren, jonka sain just passelisti kirjana luettua edellisviikolla. Mä en kyllä ihan allekirjoita elokuvan saamaa tyrmäyskritiikkiä. Ihan kelpo eeppisromanttinen keskiaikapätkä se oli, ja ainakin mun mielestä moneen Hollywood-spektaakkeliin verrattuna jopa yllättävän historiallisesti korrekti. En nyt yleesäkään ole mikään fanaattinen historia(tmv.)puristi fiktiivisten elokuvien suhteen, ja ainakaan mitään minun silmääni sattuvia Troijan kaduilla juoksevien laamojen kokoisia anakronismeja en huomannut. Ja mä itse asiassa tykkäsin verkkaisen kerronnallisesta ja fiilistelevästä otteesta, jota monet tuntuvat pitävän tylsänä. Ja näyttelijät olivat minusta vähintäänkin kelvollisia. Arnia esittänyttä Joachim Nätterqvistiä on haukuttu karismattomaksi pökkelöksi, mutta musta ujous ja sosiaalinen kömpelyys sopi hahmolle loistavasti. Eikä valituksen sanaa myöskään naispääosaa esittäneestä Sofia Helinistä, joskin hänen kohdallaan huomio kieltämäti kiinnittyi ensisijaisesti johonkin ihan muuhun kuin näyttelijäntyöhön.

Elokuvassa - tai oikeammin elokuvissa - on kuitenkin yksi paha, paha moka: trilogian sovitus käsikirjoitukseksi. Millä ihmeen logiikalla kolmiosaisesta kirjasarjasta tehdään kaksi elokuvaa? Joko tehdään rehellisesti kolme elokuvaa tai tiivistetään kaikki tasapuolisesti yhteen pätkään. Nyt kirjasarjan kakkososa - joka siis katkeaa tyhmästi suunnilleen keskeltä poikki - jää auttamattoman tyngäksi ainakin tässä ensimmäisessä elokuvassa. Ja varsin oletettavasti myös jälkimmäisessä.

Tästäkin huolimatta ihan ok-tasoisen elokuvan olivat ruotsalaiset onnistuneet hyvästä historiatrilogiasta tekemään. Kyllä tää minusta samoja maailmanhistorian tapahtumia liippaavan edeltäjänsä, Kingdom of Heavenin pesee - vaikkei sekään nyt mikään ihan toivoton tapaus ollut. Juoni on tasapainotusongelmista huolimatta looginen, ja elokuvaa ei ole pilattu istuttamalla väkisin päärooliin siihen täysin sopimatonta kiiltokuvahaltijaseppäpoikaa.

Hmm... ylihuomenna ois mielenkiintoinen työhaastattelu, joka parhaimmillaan vaikuttaa radikaalisti esim. valmistumisaikatauluihin. Ans kattoo.