Aina ei blogin päivittäminen inspaa. Elämä kulkee siitä huolimatta radallaan. Puolisko on ulkomailla sukuloimassa ja kevättäkin on jo käsinkosketeltavasti ilmassa.

Sain viime viikolla työharjoittelupaikan syksyksi tuolta. Se tuli vähän pyytämättä ja yllättäen. Lähetin suhteellisen viime tipassa, hyvin lyhyen harkitsemisen jälkeen aika puolivillaisen hakemuksen - joka sitten meni kuulemma kirkkaasti kärkeen. Toisaalta, mulla on opintopisteitä jo ennen gradun valmistumistakin reippaasti yli maisterin minimimäärät ja lisäksi mulla on Kaupunginmuseolta kokemusta hyvin samantyyppisestä työstä.

Syksyllä on siis tiedossa vähintään kolmen kuukauden tauko museotyöstä. Tällä hetkellä tuntuu ihan tervetulleelta. Erinäisten viime kuukausien tapahtumien jälkeen nykyistä työnantajaa kohtaan on pikkuisen pinna kireällä. Kansiksella jäljellä olevien aamujen laskemista ei oikein voi välttää, eikä Seuristakaan odota ihan niin innokkaasti, kuin edellisvuoden upeiden kokemusten jälkeen voisi. Rekryprosessiin (enkä nyt viittaa omaani) liittyvät outoudet ovat tehneet odotuksista jokseenkin ristiriitaisia. Ja ainakin viimekeväisen arkistopraktikumin ynnä erinäisten opinnäytetöiden aineistonkeruun perusteella SKS vaikuttaa tosi leppoisalta ja viihtyisältä työpaikalta. Palkka ei harjoittelussa päätä huimaa, mutta kuluneen vuoden ylityöpakertamisen valoisana puolena tämänhetkinen taloudellinen tilanne on aika vakaa.

No, toukokuussa odottaa loma. Ansaitusta en tiedä, mutta ehdottoman kaivattu. Voisin jopa sanoa, että välttämätön. Nyt vaan puserretaan gradua niin paljon kuin jaksaa ennen sitä, ettei menisi koko kuuta koneen ja kirjapinojen ääressä. Lienee myös pakko kaivaa kavereiden kanssa pähkäillyt reissusuunnitelmat ja/tai NEFAn loppukuinen Pietarinmatka naftaliinista.