Viime viikonloppuna pitkästä aikaa liveroolipelaamassa. Tekijätiimin huomioon ottaen ei liene yllätys, että viikinkiajan Venäjälle sijoittunut historianelävöittämispeli oli ihan mielettömän hyvä. Historiallinen taustamateriaali oli huolellisen ammattimaisesti tehtyä - mikä on ehkä luonnollista, kun pelinjohto koostuu lähinnä pitkän linjan historiaharrastajista ja kasvavassa määrin myös alan ammattilaisista - ja myös pelillinen sisältö oli rautaa. Käytännön järjestelyt toimivat, ja erityisesti sapuskat olivat parhaita peliruokia ikinä. Nämä Harmaasusien konkaripoppoon pelit alkavat uhkaavasti olla verrattavissa HBO:n laatusarjoihin - ne ei vaan mene vikaan, ei juuri koskaan.

Ei niin, että haluaisin paineita asettaa tai mitään.

Erityismaininnan ansaitsee hahmoni, kunnioitetun varjagiratsumiehen slaaviorjasoturi Vjatseslav. Oli ehkä parhaiten kirjoitettu hahmo, jota olen pelannut. Hahmon pääpaino oli selkeästi luonteessa - ei juonissa (tai juonittelussa). Kuitenkin hahmolla oli selvästi oma paikkansa pelissä, eikä missään nimessä joutunut angstaamaan yksin nurkassa muiden pelatessa peliä. Hahmoteksti oli sopivan laaja, ja keskittyi pelin kannalta olennaisiin tietoihin. Hahmo oli kaikin puolin uskottava, ymmärrettävä ja helposti sisäistettävä. Esimerkiksi puhetapa ja maneerit löytyivät varsin vaivatta, ja ainakin mulla eläytyminen rakentuu usein aika vahvasti juuri tällaisten tekijöiden varaan. Ja vaikkei hahmolla ollut koko aikaa valmiiksi hopeavadilla tarjoiltua tekemistä missään vaiheessa ei oikeastaan tullut tarvetta esim. etsiä kelloa käsiinsä nähdäkseen kuinka pitkään peli vielä jatkuu. Ihan hyvin täyden vuorokauden kestäneeltä peliltä.

Ei mulla näissä peleissä ennenkään huonoja hahmoja ole ollut, mutta tästä tykkäsin jotenkin erityisen paljon.

Ja kuten blogin yllättävän aktiiviseksi äityneet kommentoijat jo paljastivatkin, tein viime viikolla myös comebackin järjestötoimintaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Tulin maanantain vuosikokouksessa valituksi Seurasaaren Ystävät ry:n hallitukseen. Tämä ei (ainakaan toivon mukaan) tarkoita juuri enempää kuin kesä- ja joulupolkunäytelmiä, joissa mulla nyt muutenkin on jo lusikka syvällä sopassa. Mutta tuntuu ihan mukavalta ajatella välillä muutakin puuhasteltavaa kuin gradua ja töitä. Odotan ihan innolla hallituksen järjestäytymiskokousta.