Ei, en viittaa eiliseen (tai kohta jo toissapäiväiseen) Suomi - Ruotsi -lätkämatsiin. Sain äsken vihdoin ja viimein, veren, hien, itkun, hammastenkiristysten ja erinäisten peräsuolen pätkien jälkeen pakerrettua syvennettyjen opintojen viimeisen esseesuorituksen kasaan ja proffan sähköpostilooraan. Nyt (olettaen siis, ettei tuo tule bumerangina takaisin) se ois enää tosiaan siitä penteleen gradusta ja parin paperin täyttelemisestä kiinni.

Oli sinänsä ihan terapeuttista ajatella välillä Jotain Ihan Muuta kuin kummitusjuttuja. Tai no, ei se nyt ihan muuta ollut - tuli tuonkin esseen lähdekirjoista poimittua pari kullanarvoista pointtia gradutekstiin. Ehkä siisteintä oli hellittää hetkeksi tuommoisesta näillä aikatauluilla hallitsemattoman tuntuisesta ikuisuusprojektista ja grindata välillä tuommoinen yksittäinen, sopivan lyhykäinen tekstiyksikkö suhteellisen ripeällä aikataululla tyhjästä valmiiksi. Tuli semmoinen rehellinen suorittamisen meininki, jossa ei juurikaan ollut (ainakaan mun mittapuulla) turhanpäiväistä peukalonpyörittelyä. Ja onpahan pois takaraivosta huhuilemasta. Mutta oli kyllä muuten yksi kurjimmista tehtävänannoista aikoihin. Kymmenen sivun biografiaessee jostain "merkittävästä suomalaisesta alan tutkijasta ja hänen työstään". Minä kun lähtökohtaisesti tykkään niin kovasti näistä henkilöpalvontajutuista ja silleen...

Seuraava tavoite ois saada gradua valmiiksi nyt loppukuun aikana niin paljon kuin suinkin jaksaa. Se kun olis kaikki toukokuulta poissa. Ans kattoo, kuinka käy.