Mielestäni yleensä siedän ihmisten aikaansaamattomuutta, ymmärtämättömyyttä ja törttöilyä aika paljon. Pitkäpinnaisuus johtunee isosti siitä, että harrastan härväämistä itsekin - liika tehokkuusajattelu, suunnitelmallisuus ja stressaaminen ei tee hyvää kenenkään psyykkeelle. Kuten karjalaiset sanovat: "ilos ellää pittää, vaik päivä vähemmä". Mutta välillä ottaa minuakin aivoon.
Yritin muistaakseni jo viime syksystä lähtien kaupitella huuto.netissä puoliskon parin vuoden ikäistä stereolaitteistoa, jonka CD-levyn lukijaan tuli toimintahäriö klassisesti just kun takuuaika meni umpeen. Kaupiteltiin pilkkahinnalla esim. jollekin, joka olisi kaivannut toimivaa FM-radiota työpaikalle. Ekalla huutelulla tuli ihan pientä hintakilpailuakin. Voittaja ei kuitenkaan halunnut lunastaa huutoaan. Ilmeisesti "CD-levyn lukijassa on toimintahäiriö" ei tarkoita samaa kuin "CD-soitin ei toimi".
No, en jaksanut tapella. Pistin uudelleen huutoon. Tämän huudon voittaja vastasi yhteen sähköpostiin, sen jälkeen miekkosesta ei kuulunut enää mitään kolmeen viikkoon. Negatiivista palautetta huutajalle ja uudelleen huutoon. Tämän jälkeen pari huutoa päättyikin ilman yhtään tehtyä tarjousta, jonka jälkeen rakkine kiikutettiin lähetystorille eteisen kaappeja tukkimasta.
Kaupittelin myös vanhaa telkkariani samaisen nettipalvelun kautta nyt, kun kanavat viimein kuukausi sitten pimenivät ja tuli samantien hankittua uusi töllötin. Huuto päättyi ennen pääsiäistä. Pääsiäisviikonloppuna voittaja otti sähköpostitse yhteyttä, ja sanoi noutavansa telkkarin "heti alkuviikosta, kunhan näistä pyhistä päästään". Keskiviikkona soitin kaverille ja pyysin ilmoittamaan hyvissä ajoin, jos olisi silloin tullut - olisin kerennyt kotiin mummon muutosta. Piti kuulemma lähteä Turkuun, nouto venyy loppuviikkoon. Maanantaina laitoin kaverille muistutussähköpostia. Ei ole vielä vastannut. Ensi maanantaina palaa hihat.
En mä näitä tyyppejä mitenkään huonoina tahi saunan taakse vietävinä ihmisinä pidä, mutta olisiko esimerkiksi tällaisessa tapauksessa liikaa pyydetty a) lukea myynti-ilmoitus huolella läpi ja b) muutenkin varautua henkisesti toimimaan voittaessaan huudon jo ennen kuin rämpyttää hiirellä sitä huutonappia? Suomalaisen kansanluonteen mukaisesti mun pitäisi nyt alkaa suu vaahdossa räksyttämään ja - jos olisin oikein kova ja periksiantamaton poika, rehellinen suomalainen mies - lähteä taistelemaan oikeuksistani tarvittaessa jopa oikeusteitse. Mutta kun en millään jaksaisi. Tän ei ihan aikuisten oikeesti pitäis olla niin vaikeeta.
Jos jotakuta kiinnostaa Philipsin 28' laajakuvatelkka, jonka toinen scart-pistoke on sökö, ilmoittakoon alustavasti itsestään. Mikäli yllämainittu henkilö ei nouda sitä/esitä tarkkaa noutoaikataulua viimeistään ensi viikolla, tuo menee uudelleen myyntiin. Ja just tällä hetkellä himot käyttää mainittua nettipalvelua enää vähään aikaan on aika nollissa. Ostaja noutaa.
Positiivisuuksia viime ajoilta: gradu tuntuu nyt etenevän varovaisella hyppäyksellä, ja kevätkin on tullut (vaikka ilman viilenemisestä on ollut huhuja). Toppatakkikin jäi naulaan eilen.
EDIT: Lisää positiivisuuksia, nyt kun tuttavapiirin blogimaailmassa on muutenkin siirrytty myös urheilu-ulottuvuuteen. Kiekko-Espoo (äännetään tänä anglismien kulta-aikana "Espoon Blues") onnistui vihdoin pääsemään jääkiekon SM-liigan loppuotteluun tiputtamalla Harkimon pellelauman pronssipeleihin eilisessä seitsemännessä välieräottelussa. Kaikesta urheilunvastaisesta humanismista huolimatta tosiespoolainen sydän sykähtää ihan pikkuisen. Eihan siinä mennytkään kuin viisitoista - kaksikymmentä vuotta.
Mitenkäs ne kannustuslaulut menivätkään? Mä olen jo ehtinyt unohtaa...
torstai, 3. huhtikuu 2008