Luotettavien tahojen mukaan voisin toisinaan päivittää blogiakin, enkä vain satunnaisesti Facebookin statuksia. Pitää ehkä paikkansa, joskin viime aikoina kirjoitusfiilis on ollut vähän hukassa.

Oltiin juhannusaattopäivä anoppilassa. Rentoa saunomista, grillaamista ja koirien kanssa häsläämistä - oikeastaan aika loistavaa. Valitettavasti vain Seuris oli perinteisesti juhannuspäivänä auki, eli tänään piti sulloutua jo aamukahdeksalta bussiin Helsinkiin, ettei Leppälän mökki olisi vahingossakaan päässyt esim. romahtamaan. Mutta yksikin päivä Jossakin Ihan Muualla piristää heti kummasti. Anopin koirat on oikeasti aivan mainioita otuksia. Erityisesti se niistä kahdesta isompi, leikkisä, nelikymmenkiloinen, sekarotuinen sylipentu jonka toinen korva on pysty ja toinen lurppa. Jos olisi a) enemmän aikaa, b) enemmän tilaa ja ei olisi c) hermoheikkoa löytökissaa, ottaisin kernaasti tuommoisen sekopään itsellenikin. Koiran ulkoiluttaminen on äärettömän terapeuttista touhua. Ainakin näin, kun sitä ei joudu tekemään väkipakolla, kaksitoistatuntisen työpäivän jälkeen ja alijäähtyneen räntätihkun piiskatessa vaakasuoraan vasten kasvoja.

Muuten viimeiset viikon ovatkin kuluneet lähinnä töissä ja pikkuisen opiskellessa. Tein periaatepäätöksen, etten tänä kesänä lue töissä hömppää vaan gradukirjoja. Päätös on ainakin toistaiseksi pitänyt. Seurasaarikesän avajaisbileetkin pidettiin kaikessa hiljaisuudessa viime keskiviikkona. Oli ihan hauskaa, vaikken ehtinytkään jutella läheskään niin monen tyypin kanssa kuin olisin halunnut. Myös kesänäytelmä etenee. Tämänvuotistakin näytelmää on tekemässä kiitettävän aktiivinen tiimi. Hyvin erilaiselta tuntuva porukka kuin edellisvuonna, mutta aktiivinen ja oma-aloitteinen poppoo anyway. Homma etenee niin ettei aina itsekään meinaa perässä pysyä.

Elämä rullailee eteenpäin omalla painollaan. Jos vielä jaksaisi raahata taas pyörän huoltoon jossain vaiheessa, se kun on viime aikoina vähän kenkkuillut. Tupakan ja alkoholin vähentäminenkään ei välttämätis olisi haitaksi.