Tämä ei kait juuri esittelyitä kaipaa. Jokakesäinen klassikko. Iso tuopillinen sahtia (perinteistä Lammin sahtia, kun keveämpi ja kesähelteille kenties paremmin soveltuva Hollolan Hirven kivisahti oli tuossa vaiheessa festaria jo päässyt loppumaan) - ja rinnalla muikkuannos runsaalla valkosipulimajoneesilla. A vot.

Eilen päättyi siis jokakesän hitti, Rautatientorin Suuret oluet, pienet panimot -pienpanimofestari. Kävin tänä vuonna peräti kahteen otteeseen, avajaisiltana torstaina ja päätösiltana lauantaina. Sisäänpääsymaksu oli tuplaantunut viimevuotiseen kahteen euroon nähden, mutta se ei väentungosta estänyt. Etenkin torstaina oli hyvä meininki. Lauantaina alkoivat jo useat olutmerkit olla loppu, ja keski-ikäisten känniääliöiden määrä hipoi välillä ärsyttävyyksiä. Erityisesti Saimaan panimon luostarioluen (tiettävästi ainoa ortodoksinen luostariolut maailmassa) missaaminen vähän harmittaa.

Mutta ehdotonta loistavuutta oli taas tuo. Molemmilla kerroilla mukana oli hyviä tyyppejä, ja pienpanimoiden oluet ovat tunnetusti hyviä. Tänä vuonna tuli vanhojen tuttujen lisäksi maisteltua skandinaavian mikropanimoiden pullotuotteita. Erityisesti rukiisen hunajainen Gorms Viking (vai miten se nyt menikään) oli ikimuistoinen ja, noh, varsin viikinkimäisen täyteläinen elämys.

Huomenna lisää kulinaristisia elämyksiä, kun mennään puoliskon ja parin tutun kanssa Tallinnaan. Pöytävaraus Olde Hansassa odottaa jo.