Vaihteeksi ruoka-aiheisia kokemuksia. Olen tänä kesänä töissä pyrkinyt noudattamaan periaatetta, että valmisruokia ei tueta (Blå Bandin hawajinpadan tyyppisiä puolivalmisteita ei lasketa). Alkoivat jossain vaiheessa Kansallismuseotalvea nuo Saarioisten roiskeläpät tulla korvista ulos. Niinpä tänä kesänä on laitettu ruokaa ihan kiitettävästi itse, ja joukkoon mahtuu ihan vinkeitäkin kokeiluja.

Hommasin jo Myllypuro-projektissa työskennellessäni niinikään EU:n Urban II -ohjelman sponsoroiman keittokirjan nimeltä Kulttuurikattila. Kyseessä on siis pääosin Hakunilan ja Länsimäen alueen maahanmuuttajien koostama keittokirja, joka esittelee reseptejä alueen eri maahanmuuttajakulttuureista. 26 eri kulttuurin reseptiä sisältävä kirja on varsin hyvä inspiraatiolähde, ja bonuksena reseptit ovat Suomessa asuvan maahanmuuttajan näkövinkkelistä kirjoitettuja, joten tykötarpeet löytää yleensä ihan Lähialepasta. Pienenä miinuksena reseptien taso vaihtelee eri kirjoittajilla, ja välillä esim. valmistusohjeista ja mittasuhteista kaipaisi tarkempaa tietoa.

Kulttuurikattilan reseptit ovat jo pitkään roikkuneet kokeilulistalla, mutta jotenkin niihin ei vain ole tullut tartuttua. Ennen kuin viime maanantaina. Koska aakkosjärjestys on aina hyvä tapa edetä, ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui afganistanilainen kabulipalo. Kyseessä on siis erääntyyppisellä makealla riisipedillä tarjoiltua tomaattista lihakastiketta. Allaoleva resepti on mun soveltama.

Kabulipalo (n. 6-8 annosta)

Riisi:

500g riisiä (n. 6 dl; itse käytin basmatia, myös kovajyväinen irtoriisi vois olla hyvä valinta)
3 porkkanaa
2 rkl sokeria
120 g rusinoita
3-5 rkl öljyä (esim. rypsiöljyä)

Lihakastike

800 g lihaa suikaleina (perinteisesti kai nautaa, lammasta tai kanaa - mä käytin puolet nautaa ja puolet epäislamilaisesti possua)
2 sipulia
2 prk tomaattipyreetä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
öljyä paistamiseen

Sipuli pilkotaan pieneksi, ja kuullotetaan öljytilkassa paistokasarissa tahi haudutuspadassa. Lisätään tomaattipyree ja suikaloitu liha. Lisätään iso lasillinen (n. 2 - 3 dl) vettä ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla (pippuria ei tarvitse säästellä). Annetaan hautua miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, kunnes lihat ovat pehmeitä.

Riisiä keitetään väljässä vedessä n. 20 minuuttia, ja kaadetaan ylimääräinen keitinvesi pois. Riisin kiehuessa voi kuoria ja suikaloida porkkanat (itse tosin tyydyin viipaloimaan, mikä sekin toimi ihan hyvin). Sokeri ruskistetaan paistinpannulla pienessä öljytilkassa. Lisätään porkkanasuikaleet ja rusinat, ja pyöritellään jonkin aikaa, kunnes sokeri imeytyy vihanneksiin. Kaadetaan porkkana-rusina-sokeriseos riisin sekaan ja sekoitetaan. Kaadetaan kattilaan vielä 1 dl vettä, maun mukaan öljyä ja haudutetaan miedolla lämmöllä vielä 15 minuuttia, kunnes vesi ja öljy ovat imeytyneet.

Tarjoillaan oikeaoppisesti isolta lautaselta tai vadilta. Tai työpaikan sosiaalitilassa pakasterasiasta.

Lopputulos oli periaatteessa yksinkertainen, mutta sokeri ja rusinat toivat ruualle jännän yksityiskohdan. Eväsmielessä myös riittoisuus on iso bonus, tästä riittää isompaankin nälkään useammaksi päiväksi. Riisin keitinveteen olisi voinut lisätä suolaa, vaikkei alkuperäinen resepti niin ohjeistanutkaan - tuommoisenaan jää vähän pliisuksi. Kastikkeeseen voisi myös ihan rohkeasti lisätä mausteita. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla esimerkiksi juustokuminaa ja ripausta chiliä. Riisi tasoittaa makua niin, ettei mausteisuutta tarvitse pelätä.

Kaiken kaikkiaan kehityskelpoinen kokeilu.