Taiteiden Yö - ja sen myötä viimeisetkin näytökset - on onnellisesti ohi. Tämänvuotinen kesäteatteriproduktio on siis kaatajaisia vaille paketissa. Suuret kiitokset kaikille osallistujille kuin myös katsojille, kivaa oli loppuun asti. Viimeisiä näytöksiä varjosti vain harmillinen insidentti keskustassa, joka sekotti bussilinja 24:n vuorot juuri kriittisesti meidän esitysajankohtiamme ajatellen. Tästä johtuen moni kaveri, jonka piti tulla katsomaan näytöstä jäi rannalle. 'Kele. Hädin tuskin saatiin koko näyttelijäkaartiakaan ajoissa lavalle, viimeinen mattimyöhäinen kipitti Pappilaan vaihtamaan vaatteita noin kahdeksan minuuttia ennen ensimmäisen näytöksen alkua.

No, sää sentään oli suosiollinen. Lisää kuvia laitan nettiin heti kun kerkeän (ja saan toivon mukaan faijalta lisää kuvamatskua). Viimeisestä esityksestä on myös parikin DVD-tallennetta, joiden ulostuloa odotan innolla ja kauhulla. Oman soololaulun kuuleminen telkkarista voi osoittautua aika likaiseksi puuhaksi.

Ensi vuonna uudet kujeet, museon satavuotisjuhlien kunniaksi.

Muuten Taiteiden Yö sujui rauhallisesti. Loppusiivouksen ja -skumppien jälkeen pakkauduttiin bussilla keskustaan, ja marssittiin keskustan känniääliöivien teinien ohi suoraan Tokoinrantaan nauttimaan rauhallisesta puistopiknikmeiningistä ja Huvilateltan venäläispunkin jälkimainingeista. Väsy vei kotiin jo yhdentoista jälkeen (joskin bussien tukkoisuudesta johtuen kotiinpääsy venähti puolenyön paremmalle puolelle). Nyt kaksi kauan kaivattua vapaapäivää - joskin huomenna työpaikan ryhmäkuvaus ja perinteiset fuksiaiset uusille työntekijöille, joten ihan kokonaan ei voi työasioita jättää mielestään.

Muualla tapahtunutta: sain syksyksi työharjoittelun lisäksi keväällä lupaillun freelance-oppaan pestin KM:ltä, eli Viraston hellästä syleilystä en sitten ole lähdössä vieläkään. Muistakaa, mitä mä taannoin sanoin siitä persiiseen potkimisesta kalenterin osoittaessa ylibuukkautumisoireita.

Ja se gradu, se gradu...