Tänään en meinannut aamulla päästä sängystä ylös. Fillarimatka töihin aamupäiväisen Keskuspuiston läpi oli T-U-S-K-A-A (tai se Keskuspuisto-osuus oli ihan jees heppoineen, päivineen, mutta se Pasilan läpi fillarointi sinne asti...). Ja töissä sinnittelin tikut silmissä, etten olisi nukahtanut. "There's much more smoke in Central Finland during winter than in Helsinki, you know."

Myönnettäköön, olen ehkä vähän väsynyt. Varmaan osittain tästä johtuen olen viime päivinä useasti yllättänyt itseni puhumasta asiakkaille sujuvahkoa ruotsia ja venäjää.

Yksi merkittävä osasyy viime aikojen univajeeseen onneksi päättyi jo alkuviikosta. Taloyhtiön julkisivua kunnostavat remppamiehet saivat vihdoin meidän puolen seinän valmiiksi, ja roudasivat rakennustelineensä hiivattiin meidän partsin edestä. Nyt on uudenkarhea, lasitettu parveke. Kissakin tykkää. Ja voi taas tuulettaa. Tai voisi, ellei meidän uusi talonmies vaimoineen istuisi 24/7 tupakilla passelisti meidän alla olevalla parvekkeella ja kaakattaisi rouhealla viskibassollaan yömyöhään. Mulla on niin ikävä sen edeltäjää, vanhemmanpuoleista ja sympaattista setää sinisissä remonttihaalareissaan ja alituinen pilke elämää isompien kulmakarvojen alta pilkistävässä silmäkulmassa.

Ja kyllä, olen viimeiset pari  päivää ollut reipas ja kulkenut töihin fillarilla prätkän sijaan. Kuntoiluinnostus ei ole ihan täysin pyyteetöntä ja vapaaehtoista. Toissapäivänä töistä lähdettäessä prätkä rupesi kummasti vipattamaan. Tarkistaessa huomasin, että takarengas on hyvää vauhtia tyhjenemässä. Sain sinniteltyä Tullinpuomin Shellille (rengasrikkoisen moottoripyörän ajaminen iltapäiväliikenteessä on ehkä yksi vittumaisimmista kokemuksista taas vähään aikaan), jossa poimin renkaasta siistin, uutuuttaan kiiltävän naulan. Hommasin sieltä huoltoasemahenkilökunnan suosituksesta myös pullollisen spraypulloissa annosteltavaa renkaanpaikkaajaa, joka ruiskutetaan suoraan renkaan venttiiliin. Se kestikin peräti pari kilometriä. Piirun ennen Pasilan asemaa heitin hanskat tiskiin ja soitin hinausauton paikalle.

Faijan mukaan on teoriassa mahdollista, että naula voisi mahdollisesti päätyä pyörään muutenkin kuin aktiivisesti tunkemalla. Siksipä varailen vielä pikkuisen kirouslitanioitani parkkitilan niukkuudesta tai muusta syystä kimpaantuneita, autoilevia keskiviikkoulkoilijoita tai muita riemuidiootteja kohtaan. Mutta pikkuisen juttu haiskahtaa. Se naula ei meinaan ollut vääntynyt juuri lainkaan. No, maanantaina saadaan asiantuntijan lausunto (ja lasku).

Maanantaina alkavat myös kesänäytelmätreenit, eli sitä seuraavat pari viikkoo tehdään pitkää päivää. Välissä on myös RoPeCon, johon en tänäkään vuonna ole menossa luennoimaan, mutta käymään luultavasti silti. Lauantaina 16.8. onkin sitten ensi-illan aika.

Kuinka häjy kesytetään Seurasaaren ulkomuseossa, Kurssin talon pihassa. Esitykset 16.8 klo 14, 17.8. klo 12 ja 15 sekä Taiteiden yönä, 22.8. klo 18 ja 19. Tervetuloa!