Nuita ruudun oikeassa yläkulmassa vaihtuvia Google-mainoksia on aina hauska seurata. Mitä ne milläkin hetkellä uskovat täsmämainovansa juuri tässä blogissa. Reseptit sun muut mä ymmärrän ihan hyvin, samoin sään. Mutta missä vaiheessa mä olen puhunut esimes isoista autoista, migreenistä, vauvoista tai - herra paratkoon - Suomen Turusta? Myös Jenni sai joskus ikioman mainoksensa. Ei siinä mitään, ihan kivoja ja suositeltavia tyyppejähän ne Jennit. Ainakin ne, joita minä tunnen.

Olen siis paraikaa viettämässä kahden viikon kesälomaa, ennen kuin täysipäiväinen työharjoitteluni alkaa ensi maanantaina klo 08.30. Tai no, lomaa ja lomaa. Olen kesätauon jälkeen pyrkinyt tarttua taas gradunsyrjään kiinni (kirjoittanutkin pari suht' valmista lukua) ja käynyt tutustumassa sekä tuohon harjoittelupaikkaan että Kansiksen opaskuvioihin. Sinne pitäisi itse asiassa tästäkin lähteä, esihistorianäyttelyn opastamista opettelemaan (mun ehdoton lemppari koko museossa, ainakin Vintin jälkeen). Kuluneena viikonloppuna pyrittiin ottamaan vähän löysemmin rantein, kun puoliskolla oli ensimmäinen ja viimeinen vähänkään pitempi vapaa jakso (torstaista sunnuntaille) taas vähään aikaan. Käytiin mm. shoppailumatkailemassa Espoon Sellossa ostamassa tulevan vuosikymmenen kenkävarastot taas täyteen. Ja iltakävelyllä ihastelemassa Lundia-työtuoleja Käpylän myymälän näyteikkunassa. Ja sunnuntaina piipahtamassa siellä Pukkisaaren Muinaismarkkinoilla, josta löytyy kuvamatskua tuolta. Ja laitettiin hyvää ruokaa, punaviiniä ja skumppaa. Ei ehkä mitään kovin eksoottista, mutta hyvää ja perusrentouttavaa hiljentymistä. Kesänäytelmän kaatajaisten jälkeen torstaina iskenyt syysflunssa tosin vähän rokotti fiilistä, mokoma kun niistätyttää vielä nytkin. Olisi ehkä sittenkin pitänyt lainata Maijalta sitä sateenvarjoa matkalla Bottalta Iso-Roban karaokebaareihin.

Jottei ihan pelkästään ällösöpöilyn puolelle olisi repsahtanut, kävin lauantai-iltapäivällä myös Kaislassa ottamassa ohraista poikien kanssa. Viisitoista vuotta alkaa olla siitäkin, kun silloin yläasteella tahkottiin sitä klassista, vuosia kestänyttä AD&D-Ravenloft -kampanjaa kokista lipittäen ja Enigmaa kuunnellen. On aina yhtä hienoa tajuta, että ne ystävyyssuhteet ovat pysyneet näihin päiviin asti - vaikka elämä onkin vienyt eri poluille ja tapaamiset ovat siitä johtuen nykyään valitettavan harvinaisia.

Taloudellisesta tilanteesta voisi ihan pikkuisen nitistä. Se kun on nyt loppukesästä ollut poikkeuksellisen tiukka. Toukokuun reissailut teki kesäbudjettiin aikamoisen loven, ja kesälläkin tuli kieltämäti välistä elettyä vähän levveesti. Ja sitten kun tuli näitä prätkän korjauskustannuksia sun muita odottamattomampia menoeriä (sen virtakaapelin korjaamiseen meni sitten kolme päivää ja kuusi kymppiä - nyt pelittää taas, mutta pienen epävarmuuden tunteen tämä häslinki jätti takaraivoon). Pikkuisen kesäbudjettiin vaikutti myös se, että olin tänä vuonna sunnuntait kategorisesti vapaalla. Sunnuntailisien menetyksestä seurasi semmoinen parin sadan vaje edellisvuosiin nähden. Toisaalta sosiaalisessa mielessä vapaa-aikataulut natsasi sen verran hyvin, etten viitsi hirveästi nillittää. Ja sitäpaitsi, ensi maanantaina on taas palkkapäivä. Ja nyt pitäisi olla suhtkoht kaikki pakolliset isommat menoerät aika hyvin hoidettu (bussikortti, prätkävakuutukset ja -huollot, ne kengät...), eli tästä eteenpäin budjetin kehityksen pitäisi olla lähinnä plusmerkkistä. Okei, uusi talvitakki on vielä aika pakko hankkia, siihen mennee se satanen.

Toisaalta voisi myös heittää suunnitelmataloudella vesilintua ja pelata puhtaasti fiiliksen mukaan. Nämä kuluneen kesän histelkeskustelut ja -tapahtumat ovat taas virittäneet takaraivossa tykyttävän himon tilata uusi miekka. Miekka ei koskaan ole huono hankinta. Sitäpaitsi, kävin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni testaamassa Susien mättötreenejä, ja ihan kelpo liikunnaksihan ne osoittautuivat. Voisi ottaa tavaksi viikottaisten tanssituntien rinnalle, kun treenipaikkakin on tuossa Oulunkylässä, kätevän kävelymatkan päässä meiltä. Jos olisi aikaa oikeasti sitoutua treenaamaan vähintään pari-kolme kertaa viikossa, mieleni halajaisi edelleen palata tuonne. Guy Windsorin harjoitukset kun ovat kirkkaasti parasta kamppailulajitreeniä, johon minä olen toistaiseksi tutustunut. Mutta se - kuten kamppailulajit yleensäkin - vaatisi sitä säntillistä treenaamista, satunnaisesta treenikerrasta silloin tällöin ei oikein saa mitään irti. Ja sitä en näillä aikatauluilla uskalla edes yrittää. Katsotaan sitten, kun olen valmis humanisti hyväpalkkaisessa työssä, jossa on säännölliset työajat, viikonloput ja kesälomat.

Ja sit se prätkä, se prätkä...

Myöskin YTHS:ltä soitettiin just. Sain vihdoin ja viimein ajan siihen fuksivuoden hammastarkastukseen huomenna töitten jälkeen klo 12.10. Ei siihen mennytkään kuin seitsemän vuotta.