En liiemmin harrastele meemien tekemistä, mutta tämä paristakin osoitteesta tutuksi tullut muistelus oli ihan hauska.

Kymmenen vuotta sitten, 1998:


1. Lukiourani saavutti taitekohtansa, ja ylioppilaslakki alkoi olla lähempänä kuin peruskoulu. Larppasin tosin tuolloin huomattavasti aktiivisemmin kuin valmistauduin kirjoituksiin.


2. Tulin täysi-ikäiseksi, kävin sen kunniaksi ostamassa Olarin Nesteeltä pullollisen päärynäsiideriä ja järjestin kavereilleni synttärilarpin. Leivoin kaksi täytekakkua, joista ensimmäinen meni ihan vituroilleen.


3. Murrosiän, itsenäistymisen ja itsetutkiskelun kasvukriisit huipentuivat abivuoden syksyllä kolmen viikon kriisiin, josta en olisi ehkä selvinnyt ilman ystäviäni - joskin selviäminen on näissä asioissa aina vähän kyseenalainen termi. Kun pöly seuraavaan kevääseen mennessä osittain laskeutui, huomasin mm. päätyneeni ensimmäiseen, oikeaan seurustelusuhteeseeni ja hakevani lääkiksen tahi biologian laitoksen sijaan humanistisille aloille.


Viisi vuotta sitten, 2003:

 

1. Olin nuori, energinen ja aktiivinen opiskelija ja minut valittiin ensimmäiselle kaudelleni ainejärjestön puheenjohtajana. Opiskelin muistaakseni mm. museologian perusopintoja, jotka olivat aivan perseestä.


2. Erosin keväällä silloisesta avopuolisostani, muutin Espoosta yläastekaverin kanssa Itä-Helsinkiin ja päädyin kesän sekalaisen säädön jälkeen syksyn mittaan uuteen suhteeseen. Sen vuoden syksy oli parhaita syksyjä, joita muistan. Muistan, kuinka istuin eräänä iltana metrossa matkalla keskustaan. Lähes tyhjään vaunuun tuli lisäkseni nuori (ehkä lukioikäinen), vaaleahiuksinen tyttö, jolla oli tosi paksusti ripsiväriä. Tyttö istui perisuomalaiseen tyyliin toiselle puolelle vaunua, mutta koska väkeä oli niin vähän, oli vaikea olla ottamatta toiseen tahatonta katsekontaktia. Minulla oli hyvä olla, ja hymyilin kuin aurinko. Tyttö alkoi hymyillä takaisin, ja jossakin vaiheessa matkaa pakkasi laukkunsa, Kaj Stenvall -kalenterinsa ja tuli istumaan loppumatkaksi minun viereeni. Tilanne oli hämmentävä, mutta jäi mieleen erittäin positiivisena. Sanaakaan ei sanottu.


3. Päätin kesällä skipata kolmenkympin kriisin ja hypätä suoraan viidenkympin villitykseen. Ostin siis moottoripyörän.


Kolme vuotta sitten, 2005:

 

1. Keväällä käänsin yhden lehden elämässäni, ja irtisanouduin viiden vuoden jälkeen Suomen Turvatiimi Oy:n vartiointipalveluksesta. Aloitin toukokuussa oman alani työt rakkaimmassa kesätyöpaikassani, Seuriksessa. Syksyllä päädyin myös puolivahingossa, kansatieteen proseminaari-istunnolta napatun vihjeen perusteella Helsingin kaupunginmuseon käynnistymässä olevaan lähiökulttuurin keruuprojektiin projektityöntekijäksi.


2. Virittelin puolivahingossa peruskoulu- ja lukioaikojeni jälkeen (liveroolipelejä tavallaan ehkä lukuunottamatta) jäihin jäänyttä teatteriharrastusta ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi 'Saaren kesänäytelmään Kestikievarin kummitus. Ehdottomasti yksi parhaista vahingoistani siinä vuonna.


3. Matkustin muistaakseni ainakin Budapestiin keväällä ja isosiskon luo Napoliin syksyllä. Opiskelinkin ehkä jossain välissä jotakin. Kandiksikin taisin alkukesästä valmistua.


Vuosi sitten, 2007:

 

1. Lopetin keväällä viimein työt Myllypuro-projektissa, ja paketoin kaikki opinnot gradua lukuunottamatta. Projektin päättymisen kunniaksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen vähän ennen vappua.


2. Olin kolmatta kesää töissä 'Saaressa. Otin myös ensimmäistä kertaa päävastuun kesänäytelmästä. Karjalaisissa tunnelmissa esitetty Ylioppilas Suurkallio ja Karjalan heilit oli menestys ainakin tekijöilleen - toivottavasti myös yleisölle. Se oli hyvä kesä, paras aikoihin.


3. Syksyllä päädyin Kansikselle tuntitöihin. Työtuntien määrä tuli vähän pyytämättä ja yllätyksenä, ja sekoitti aikatauluja pahemman kerran.

 

Tähän mennessä tänä vuonna:

 

1. Olin keväällä todella väsynyt varsin täysipäiväisen työtalven ja gradunvääntämisen jäljiltä. Toukokuussa yritin pitää gradulomaa, mutta kroppa oli niin maitohapoilla että graduloma typistyi tavalliseksi lomaksi. Matkustin Pietariin ja Irlantiin.


2. Vietin neljännen kesäni 'Saaressa, ja ohjasin toisen kesänäytelmäni. Teatterin teko oli loistavaa, mutta töissä oli muuten pientä väsymistä ja ajoittaista motivaatiopulaa havaittavissa.


3. Tällä hetkellä painan kahta työtä - työharjoittelijana SKS:llä ja freelance-oppaana Kansiksella. Viimeisen työharjoittelukuukauden käynnistyessä olen alkanut pohtia lievällä levottomuudella, mistä revin energiaa sen gradun kasaamiseen ensi kevääseen mennessä.

 

Eilen:

 

1. Nousin väärällä jalalla vuoteesta, istuin bussissa litimärälle penkille ja istuin kastuneella perseellä kahdessa ei-niin-motivoivassa työpaikkapalaverissa putkeen. Parempiakin päivänavauksia on nähty.


2. Ehdin tehdä oikeita töitä noin puoli tuntia, sitten säntäsin museolle pitämään viisitoistahenkiselle lukiolaisryhmälle opastusta huonoiten hanskaamastani perusnäyttelyn osa-alueesta, eli 1600-1800-lukujen historiasta. Kukaan ei kuitenkaan kuollut.


3. Illalla suunnittelin kansanmusiikkikeikalla käymistä, mutten jaksanut.


Tänään:

 

1. Aamuisen lasten draamakierroksen peruunnuttua sain keskittyä arkistohommiin koko päivän. Jatkoin alkuviikosta aloittamaani proggista, jonka parissa tulen luultavasti puuhastelemaan lopun työharjoitteluni. Signumoin ja järjestän erään suurkerääjän 30-luvun kuvamateriaalia.


2. Kävin töitten jälkeen tanssitunnilla tanssimassa mm. triolipolskaa, masurkkaa ja ripaskaa.


3. Kotiin tultuani annoin ympäripuhua itseni olemaan ottamatta yhtä olutta.


Huomenna:

 

1. Menen aamulla Kansikselle tutustumaan uuteen lastenopastuskonseptiin.


2. Jatkan yllä mainittua signumointiproggista.


3. Menen ajoissa nukkumaan(!) Viikonloppuna on tulossa lapsiperhe yökylään, eli hälinään on varauduttava.

 

Ensi vuonna, 2009:

 

1. Valmistun. Jumalauta. Viimeistään. Kai. Tämä opiskelijan/pätkätyöläisen elo alkaa jo hiljalleen kyllästyttää.


2. Osallistun 'Saaren satavuotisjuhlavuoden kesänäytelmän tekemiseen...


3. ...ja sitten en enää tiedäkään. Ensimmäistä kertaa vuosiin tulevaisuus näyttää avoimelta - tahi epävarmalta, miten sen nyt haluaa mieltää. Tähän asti jatkunut arki on ainakin jollain tavoin väistämättä lakkaamassa ja muuttumassa joksikin muuksi. Vaan millaiseksi? Töitä - mistä, miten pitkäksi aikaa? Jatko-opiskelua? Uusi asunto? Mieleni palaa takaisin kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, kun viimeksi oli vastaava murros edessä.


Ympyrä on siis sulkeutumassa.