Tytöt päättivät viime lauantai-iltana pitää käsityöillan. Koska a) väkertäessä tulee nälkä ja b) pojat ei virkkaa, löysimme isännän kanssa itsemme keittiöstä vastaamasta illan tarjoiluista (ja poissa kudinpuikkojen tieltä). Ja mitä syntyy, kun kahdelle vankkumattomalle wilhelminkannattajalle annetaan keittiötarpeet kouraan? No, erinäisten tovien ähellyksen jälkeen ainakin:

-alkuruuaksi kerrassaan mainiota punajuuri-valkohomejuustososekeittoa a'la Jukka, tarjoiltuna smetanan kera
-juurespaistikkaita
-toscanalaisia sieniä
-palvattua sianlihaa a'la Chef Wotkins
-fetasalaattia hunaja-punaviinietikkakastikkeella
-valkosipulipatonkia
-ykkösjälkiruuaksi nokkosvarrasleipää, emännän kotitilan omenahilloa ja brietä
-kakkosjälkiruuaksi Jukan erinomaista valkosuklaa... krhm... hyvettä glögin kera

avec

-Espiritu de Chile Cabernet Carmenère

Ilta oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Suurkiitokset vain emännälle keittiön lainasta, kokkaaminen on aina kivaa kun on riittävän kokoinen liuta vapaaehtoisia koekaniineja. Ja isännälle mainiosta keittiötiimityöstä, pitää ottaa uusiksi joskus. Ja ylläolevista kuvista emännälle ja Heisille.

Joku arvon rouvista/neideistä kaipaili yllämainittujen ruokalajien reseptejä, joten täältä pesee (ainakin allekirjoittaneen osalta). Molemmat allaolevista resepteistä ovat alun perin Hannele Klemettilän mainiosta Keskiajan keittiöstä, jonka sain viime keväänä puoliskoltani etukäteissynttärilahjaksi. Teos tarjoaa useiden vinkeiden reseptien lisäksi tuhdin tietoiskun ruokakulttuurin historiaan.

Juurespaistikkaat

nauriita ja/tai lanttuja (jos ei havittele historiallisesti autenttista makuelämystä voinee kokeilla myös esim. porkkanoita, punajuuria, tmv.)
kasvisfondia (tai -lientä)
juoksevaa hunajaa
rakuunaa
kanelia
inkivääriä
mustapippuria
voita paistamiseen

Juureksia kuoritaan syöjämäärään nähden sopiva määrä (meillä meni about kilo molempia), ja pilkotaan halutun muotoisiksi. Me päädyimme maksimissaan noin sentin paksuisiin pihveihin, joiden muoto vaihteli vähän juuresten koon mukaan. Juurekset isketään kasvisliemen sekaan kattilaan, ja keitetään pehmeiksi (alkuperäinen resepti tosin neuvoo käyttämään lihalientä kasvisliemen sijaan, mutta kun yleisössä oli nuita kasvissyöjiä - no, toimi näinkin). Kun juurekset ovat kypsymässä, tehdään mausteseos sotkemalla hunajaa, rakuunaa, kanelia ja ripaus mustapippuria. Tätä sipaistaan noin teelusikallinen paistikkaan molemmille pinnoille, ja paistetaan voissa pannulla kauniin ruskeaksi.

Näiden suhteen en turhia nöyristele - olivat aivan hemmetin hyviä. Mitä muuta voi odottaa hunajassa ja mausteissa paistetuilta juureksilta?

Toscanalaiset sienet

600g jumboherkkusieniä
2 sipulia
mustapippuria
inkivääriä
muskottia
korianteria
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Sipulit pilkotaan pieneksi ja heitetään öljyn kera pannulle kuullottumaan hetkeksi. Sitten kumotaan halkaistut herkkusienet perään (alkuperäisresepti neuvoo käyttämään metsäsieniä, mutta niitä ei valitettavasti ollut saatavilla), maustetaan ja annetaan hautua kannen alla varttitunnin. Maustaessa pitää muistaa, että muskottipähkinän kanssa ei pidä liioitella - se kun on ylenmäärin käytettynä myrkyllistä. Muuten maun mukaan.

Nämäkin olivat varsin jees, joskin ehkä innostuin mausteiden kanssa vähän liikaa (tai vaihtoehtoisesti en kuullottanut sipuleita riittävästi). Sieniä voisi myös pilkkoa vähän pienemmiksi, niin ne ehkä maustuisivat tasaisemmin (reseptikin kehoittaa silppuamaan sienet). Voisi myös kokeilla tuoreen inkiväärin raastamista tuon maustepurkista saatavan jauheen sijaan - inkiväärin maun olisin suonut nousevan enemmänkin esiin.