Perjantaina lopetin työt arkistossa jo kolmelta. Naapurin korealaisessa ravintolassa nautitun läksiäislounaan jälkeen harjoittelun ohjaaja korkkasi vielä lahjalikööripullon ja ojensi herttaisen, käsintehdyn kiitoskortin. Sitten olikin aika käydä päätalolla kättelemässä arkistonjohtajaa, entistä professoriani ja viimekesäisen teatterikaverini isää, ja sieltä siirryttiin äänitearkiston kautta Olutkellariin parille. Ja siinä se työharjoittelupesti sitten olikin. Tai ainakin melkein, työsoppari jatkuu vielä 14.12. asti, ja lomapäivistä huolimatta ajattelin vielä käydä kirjaostoksilla ja kokemassa elämäni ensimmäiset firman pikkujoulut perjantaina. Tai toiset, olin joskus vartiointivuosinani portsarina eräissä rakennusfirman pikkujouluissa. Ne eivät olleet mitään kaunista katsottavaa.

Lähtö tuntuu kieltämättä haikealta, vaikka ehdin tuolla olla vain sen kolme kuukautta, eikä tilanne työpaikassa niiden kolmen kuukauden ajan ollut mitenkään helpoin mahdollinen. Puhumattakaan siitä, että tämä kahden työpaikan välillä sompailu otti välistä vähän lujille. Olisi tuolla kaikesta huolimatta vielä viihtynyt, ainakin jonkin aikaa. No, täytyy katsoa tilannetta uudestaan sitten, kunhan pöly tuolla hiukkasen laskeutuu.

Harjoittelun loppumisen myötä kaikkosi muuten viimeinenkin hyvä tekosyy olla kaivamatta niitä gradukirjoja esiin. Taitaapi kohta olla sen loppurutistuksen aika.

Muuta tapahtunutta: käytiin perjantai-iltana myös katsomassa tämänvuotinen Talvisirkus. Oli hyvä, joskin väsyneenä ja parin oluen ottaneena en ehkä ollut kaikkein vastaanottavaisimmalla mahdollisella tuulella. Vähän mälsää oli myös, että just tuossa näytöksessä oli kakkosmiehitys, eikä nähty Elinaa Lucian roolissa.