Eilen menetin jälleen yhden lyömättömän valtin "en ole koskaan" -juomapelissä. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni firman pikkujouluissa. No, ihan rehellisesti sanoen ottaen kerta oli jo kolmas. Ensimmäinen kerta oli (ainakin perhealbumin todistusaineiston mukaan) isän ja äidin mukana GTK:n pikkujouluissa joskus kultaisen 80-luvun alkuvuosina. Toinen kerta oli erään rakennusfirman pikkujouluissa 2000-luvun alussa, jossa toimin Vartioässät oy:n pestaamana portsarina ja sain kunnian toimia erotuomarina duunareiden ja pikkupomojen mattopainimaaottelussa yön pikkutunteina. Sanomattakin lienee selvää, että rima näiden harjottelupaikan pippaloiden onnistumiseksi ei ollut järin korkealla.

Juhlien teemana oli globaalin talouden kiristyvän tilanteen kunniaksi pula-aika. Paljon kalaa, sieniä ja marjoja sisältäneet tarjoomukset olivat kerrassaan herkullisia ja viina oli kirjaimellisesti kortilla. Hetken harkitsin hankkivani juhliin 90-luvun alun laman symboliksi kohonneet nappiverkkarit, mutta työkaverit suostuttelivat minut luopumaan ideasta. Sen sijaan armas puoliskoni askarteli minulle kravatin asiaankuuluvasti sanomalehtipaperista. Lähimpien työkavereideni tuen ja turvan menetin jo juhlien alkumetreillä, kun joku juhlien järjestäjistä oli saanut kuningasajatuksen arpoa istumapaikat. Luojan kiitos, sain pöytäseurakseni tutun tyypin digikeskuksesta, jonka kanssa juhlien pakollinen illastamisosuus sujui ilman suurempia jäykistelyjä. Sitten oli vuorossa illan vapaa ohjelma, joka piti sisällään lähinnä gradudisposition selittämistä yhä uudelleen ja uudelleen, sekä 70-luvun karmeimpien klassikoiden tahdissa hytkymistä. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen keski-ikäinen, rouvaspuolinen kollega rojahti parin "tanssi"askeleen päätteeksi myöhäisille päiväunille käytävän lattialle katsoin parhaaksi häipyä kotiin nukkumaan - vedoten seuraavan aamun teatteriharjoituksiin. Kello oli tässä vaiheessa 21.30.

Ilmeisesti aika tavalliset firman pikkujoulut, siis.

Herätyskellon soidessa tänä aamuna klo 07.00 Joulupolkunäytelmän treenien merkiksi kiitin itseäni siitä, että en jäänyt hengaamaan pippaloihin yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin oikeasti mielekkäältä tuntui.

Joulupukki tulee! Seurasaaren Joulupolussa huomenna, klo 13-17. Esitykset Antin pihassa tasatunnein ja puolelta, pl. klo 15. Tervetuloa!