Enkös mä juuri kehuskellut gradun etenemisestä? Kulunut viikko on ollut ihan tuskaista tervanjuontia naputtamisen suhteen. Inspiraatio ja keskittymiskyky on pakkasen puolella. Tätäkö tarkoittaa vanha sananlasku "kell onni on, se onnen kätkeköön"? Ei pitäis julkisesti hypettää saavutetusta tekemisen virrasta, tai se kuivuu kuin sadepisara saharaan.
Iso osatekijä ajatusten hajoilusta viime aikoina on perinteinen kesätyörumba, joka on taas tavalliseen tapaan ns. vitun vaikeaa. Tänä vuonna ehkä tavallista isommin siksi, että nyt kesätyöhakuun liittyy vahvasti ajatukset myös siitä, mitä tehdä kesän jälkeen. Silloin kun ei ole enää opintotukea, eikä (toivon mukaan?) opiskelijastatustakaan. Eli on pakko alkaa miettiä valintojensa vaikutusta tulevaisuuden kannalta, mikä tässä joka median tuputtaman talousahdingon kurimuksessa ei vaan voi olla stressaamatta pikkuriikkisen. Myöskin on myönnettävä, että musta on hiljalleen työvuosien ja kokemuksen kertyessä alkanut tulla piskuisen nirso työtehtävien suhteen.
No, ei siitä sen enempää, ettei mee yöunet.
On tässä positiivisiakin asioita onneksi tapahtunut. Sisko tyttärineen oli tämän viikon hiihtolomailemassa Suomessa. Käytiin keskiviikkona luonnontieteellisessä museossa metsästämässä kaksipäistä vasikkaa. Mä en ollutkaan käynyt siellä taannoisen rempan jälkeen, ja tykkäsin kovasti lapsuuden suosikin uusista vaatteista. Ja dinosaurukset on aina päheitä. Eilen oltiin Espoossa syömässä ja pulkkamäessä.
Siskontytön kasvamista on aina jännä seurata, tyttöä kun näkee nykyään keskimäärin kerran vuodessa jos silloinkaan. Edellisestä kerrasta taisi olla aikaa jo useampi kesä. Nyt jo kouluikään ehtineen lapsukaisen suomen kielestä alkaa selkeästi huomata hassuuksia. Mikä ei sinänsä ole mikään ihme ottaen huomioon, että muksu on elänyt koko ikänsä ensin Italiassa ja nyttemmin Englannissa perheessä, jonka äidinkieli ei ole kummankaan yllä mainitun paikkakunnan natiivikieli. Lapsella kuitenkin selkeästi on kielipäätä vaikka muille jakaa, ja kommunikaatiokykyä (joskin ujoa sellaista) senkin edestä. Varsin mainio pikku epeli.
Ja palaveerattiin myös 'Saaren ensi kesän näytelmästä. Suunnitelmat näyttävät ainakin paperilla e-rittäin hyvältä. Odotan innolla. Odottaisin varmaan isommalla innolla, ellei yllä mainitut stressitekijät heijastuisi vähän tännekin.
