Lauantaina oli yläastekaverin polttarit (onkin ensimmäinen avioitumistapaus meidän roolipelipiiristämme). Nappiin menneen aamuyllärin jälkeen päivänsankaria kuskattiin seinäkiipeilyn, Megazonen, museon, raflan ja kasinon kautta Lahteen saunomaan ja yökerhoilemaan. Oli kaikin puolin onnistunutta settiä - ja ruokaa ja juomaakin riitti pienelle komppanialle. Sunnuntai oli siis luonnollisesti kaikin puolin Hyvin Hiljainen päivä.

Kun horkka ei ottanut asettuakseen sunnuntai-iltaan mennessä, aloin epäillä ja kaivoin kuumemittarin kaapista: 37.9 astetta. Sen taannoisen vatsatautiepidemian jälkitauti taisi iskeä vihdoin ja viimein. Sitten ollaankin oltu kiltisti kotona potemassa. Eilen piti lähteä pitkään suunnitellulle päivälomalle Turkuun, mutta eihän siitä mitään tullut kun olohuoneeseen könyäminenkin tuntui riittävän herkuleaaniselta haasteelta. Onneksi tänään ei ole opastuksia. Jos huomiseen mennessä tästä tokenisi.

Viime viikolla tuli myös töistä kylmä suihku suoraan vyön alle. Paljastui, että työnantaja oli mun selän takana ehtinyt tarjota muille tehtäviä, jotka oli vähän niin kuin jo ehditty luvata mulle. Kävin sitten neuvottelemassa asiasta ja kävi ilmi, että koska mä olin "suostunut" ottamaan sen lisäksi vastaan vähän yksinkertaisempiakin työtehtäviä, mulle oli ajateltu tarjota koko kesäksi pelkästään niitä. Tässä vaiheessa murahdin hieman, jonka jälkeen soppari palautettiin alkuperäiseen muotoonsa hyvin nopeasti. Tai siis sopparit, mulla on nyt ensi kesäksi kolme erillistä - joskin vielä toistaiseksi suullista - sopimusta kahdella eri tittelillä. Loppu siis hyvin, mutta paska jälkimaku tuosta jäi ja edellä hehkutettu työmotivaatio koki kieltämäti kolauksen. Toivottavasti se byrokratia on tämän kaiken arvoista.