Gradua pitäis toas tehdä, mutta tahmaa niin maan perskutasti. Sen ykkösversion rypistyksen jälkeen en ole oikein saanut uutta ryhtiliikettä mitenkään aikaiseksi puuttuvien sivujen kokoon kyhäämiseksi. Mitä nyt vähän yrittänyt edes lukea kirjallisuutta kauhugenren kerrontamotiiveista aivoaktiviteettitason ylläpitämiseksi. Toisaalta, enpä mä vielä ole kuullut halaistua sanaakaan tämänhetkisistä ponnisteluistani, jotka kuitenkin jo lähestulkoon kuukausi sitten lähetin. Vähän epäilyttää. Mun tämänhetkistä graduohjaajaani kun tämän kevään aikana ei valittu oppiaineen uudeksi professoriksi. Jotennii vähän tuntuu siltä, että motivaatiopulaa saattaisi olla liikkeellä laajemmaltikin.

Muutenkin ollut vähän kaikin puolin alakuloinen kevätolo. Mikään ei oikein jaksa inspata. Vappukin hurahti hyvine bileineen ja aurinkoisine (joskin tuulisine) pikniksäineen ohi aika olankohautuksella. Aurinko on muutenkin hellinyt paisteellaan, mutta silti päivät tuntuvat valuvan koneen ääressä tekemässä ei mitään tai lähes ei mitään. Kesän tuloakaan ei kaikkien näiden kesätyöhakuun liittyneiden vastoinkäymisten jälkeen oikein jaksa odottaa.

Tjaa, edellisestä kunnon lomasta taitaakin olla aika tarkalleen vuosi. Kas, kas.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääki. Käytiin männäviikolla kaverin synttäreiden kunniaksi koeajamassa vanhan ravintola Motin tilalle tullut marokkolainen Fez. Palvelu oli Motin perinteitä kunnioittaen vähän jäykän oloista, mutta ruoka oli ai-van taivaallisen hyvää. Mä en löytänyt mausteisen kanakeiton, saviruukussa hedelmien kera haudutetun ankan, ruusuvedellä ja hunajalla maustetun creme caramelin sekä marokkolaisen punaviinin muodostamasta ketjusta yhtään heikkoa lenkkiä. En edes viiniä tahi jälkiruokaa, joita osa seurueesta vähän kritisoi. Itämaishenkinen suolaisen, makean ja mausteiden hyvin haudutettu liitto vie vaan niin kielen mennessään. Ja annokset oli rehellisen kokoisia. Ei mitään ristikkäin aseteltuja ruohosipulinkorsia. Kuten esim. tuolla (tosin en minä tuonkaan paikan 12 euron viinipullosta pannut pahakseni).

Käytiin myös perjantaina (viisi minuuttia yllä mainitun 12 euron valkoviinipullon tyhjentämisen jälkeen) Kiasmassa katsomassa Circo Aereon ja Rinneradion yhteisteos Fritt Fall. Taidokas ja ilmeikäs esitys kieltämäti, mutta jätti vähän tyhjän vaikutelman. Pelkkä yhden jonglöörin ja yhden akrobaatin yhteisesitys ei oikein tuntia kanna, vaikka nämä kuinka taitavia olisivat ja musiikki kuinka sointuisi esityksen kanssa yhteen. Homma rupesi vähän toistamaan itseään loppua kohden. No, hiukan pieleen menneen nestetankkausstrategian täyttämällä rakolla oli ehkä myöskin osansa esityksen nihkeähköön vastaanottoon. Vaan taitavia olivat siitä huolimatta, sitä ei käy kiistäminen.

Nyt on vatsa täysi kanaa ja hedelmäpilahviriisiä, joka sopii kuin nakutettu yllä maalailtuun Lähi-Idän makumaailmaan. Jos vaikka keittäisi jälkiruuaksi inkiväärillä ja kanelilla maustettua vahvaa intialaista teetä, ja katselisi maailmaa uudelleen sen jälkeen.