Tänä vuonna vastaan pomppasi puskasta ensimmäinen täysin vapaa juhannus herra ties miten moneen vuoteen - ja täysin pyytämättä ja yllätyksenä. Edellisen kerran olen varmaan jussitellut kunnolla joskus viimeisinä kesinäni Turvatiimillä. 'Saari kun on perinteisesti ollut aina juhannuslauantaisin auki, joten juhannusvapaat ovat viimeisen neljän kesän aikana pakostikin jääneet vähän tyngiksi. Nyt kuitenkin sulkioloaika sekä perjantaina että lauantaina takasivat kunnollisen jussivapaan, eikä sunnuntainakaan tartte vielä vääntäytyä takaisin tiskille. Oikein, oikein jees.

Kieltämättä koko juhannus onnistui tulemaan varsin yllättäen, ja juhannussuunnitelmat oli vielä pitkälti viime viikolle ihan levällään työ- ja teatterikiireiden alla. Suunnitelmien tekemistä ei yhtään auttanut se, että päättämättömyyttä tuntui olevan ilmassa aika yleisesti. En tiennytkään, että juhannuksen sumpliminen voisi olla näin hankalaa. Lopulta väsymys ja nihkeähkö sää kallisti vaa'an kehyskuntajussin ja cityjussin välillä jälkimmäisen hyväksi. Päädyttiin siis vaihtoehtoon, josta pääsisi vielä bileen jälkeen omaan kotiin nukkumaan. Tämä vaihtoehto löytyi lukiokaverin porukoiden kämpiltä Karhusaaresta, luovutetun Sipoon alueelta. Vanhoja, hyviä kavereita oli oikein jees nähdä pitkästä aikaa, mutta kyllä omaan sänkyyn kiepsahtaminenkin tuntui hyvältä.  Sääkin yllätti silleen positiivisesti, että lupailuista huolimatta vettä ei tullut suorana seinänä taivaalta, vaan grillaamaan ja kokkoa polttamaankin päästiin. Harmi vaan, kun ei tullu kameraa mukaan.

Muutenkin viime aikoina on kuulunut semmoista normaalia: töitä, gradua, kesäteatterin valmistelua ja hengausta. Jotenkin nää kylmät säät ja elämän ensimmäiset sisäkesätyöt ei vaan saa tätä kesää tuntumaan kesältä. Pikemminkin samaa, suoraa keväänjatketta.