Joo, ei taas meinaa ehtii päivittää. Kun kesälomaa ei ole, pitää viettää vapaapäiviä ja -iltoja. Ja silloin ei paljo kirjoitella.

Ylläoleva kuvakollaasi on kahdelta viimeaikaiselta minireissulta. Ekat kolme kuvaa on Seurasaaren Ystävien kesäretkeltä Tallinnaan, Rocca al Maressa sijaitsevaan Viron ulkomuseoon. Käytiin siellä jo kertaalleen kesällä 2006, kun tehtiin vähän pitempi, parin yön visiitti etelänaapuriin (visiitti Tallinnaan alkaa muodostua jokakesäiseksi traditioksi, kuten muuallakin on pohdiskeltu). Mutta Rocca al Maressa kelpaa käydä uudestaankin. Museokokonaisuus on maisemia myöten hyvin suunniteltu, eri puolilta Viroa tuodut rakennukset on sijoiteltu loogisesti ja niihin on saatu elämisen makua. Ja siellä on hevosia, lampaita, possuja ja kansantanssia. Paikka, jossa voi hengata ja viihtyä - vaikka vähän sataisikin - eikä vain suorittaa jälleen yhtä pakollista kulttuurikohdetta. Plus, että niiden kievarista saa hyvää, omaa marjaviiniä. Isona ekstrabonuksena myös sikäläinen ystäväyhdistys, joka retkeä isännöi oli hoitanut järjestelyt erinomaisesti (olkoonkin, että me ei ehkä oltu helpoin mahdollinen ryhmä opastaa) ja olivat muutenkin tosi mukavia tyyppejä. Oli ilo tutustua ja jutella keittolautasen äärellä.

Ja museoretken jälkeen oli toki myös pakko käydä tarkistamassa, oliko Olde Hansan mausteolut yhtä hyvää kuin viime kerralla. Olihan se.

Jälkimmäiset kuvat ovatkin sitten toisen kesäperinteen tiimoilta, porukoiden kanssa tehdyltä kesäretkeltä. Käytiin tänään, museotyöläisten perinteisenä maanantaivapaapäivänä Fiskarsissa, kunhan oli ensin faijan vaatimuksesta kierretty katsomassa erästä käytöstä poistettua lähiseudun malmilouhosta. Sää oli aivan upea, Fiskars Wärdshusissa lounaaksi nautittu nieriä hyvää (ainakin kun ei itse joutunut maksamaan) ja retki oli muutenkin kaikin puolin jees. Taide- ja designnäyttelyt eivät ehkä viime aikojen työkiireiden ja univelkojen painaessa päässeet ihan oikeuksiinsa. Nuo viimeisen otoksen kamikaze-sorsanpojat olivat kyllä ällistäviä. Vähän varomatonta tulla tuolla tavoin syömään ventovieraiden setien kengännauhoja, sanoisin. Jos ei tuossa vaiheessa olisi jo käyty syömässä, mieli olisi saattanut tehdä sorsapiirasta hyvinkin spontaanisti...

Kulunut viikko on myös pitänyt sisällään työpäivän jälkeistä puistohengailua ja spontaaniravintolakeikkailua Töölön KuuKuussa. Sekin osoittautui varsin kelvolliseksi ja sopuhintaiseksi syöttöläksi. Päivän menuun kuuluva possunniska kyssäkaalilla ja yrttihöysteellä oli oikein hyvää, seuralainen moitti vuohenjuustosalaattia vähän turhan etikkaiseksi. Ja viini oli hyvää ja riittävän halpaa. Niitä ravintolailtaa seuranneita oluita olisi tosin voinut nauttia vähän vähemmän ja mennä nukkumaan esim. jo ennen puoltayötä - seuraavan iltapäivän turistiopastus kun oli rehellisesti sanottuna aivan helvetillinen. Note to self: jos joudut opastamaan tauon jälkeen vierailla kielillä, nuku hyvin. Muuten nolottaa. No, ehkä yleisö ei lähtökohtaisestikaan ollut se helpoin mahdollinen, mutta silti.