Viime viikon jälkeen en millään olisi jaksanut lähteä perjantai-iltana juhlimaan kolmikymppisiä ja valmistumista. Lapsia vyöryi museoon pataljoonittain. Kun päiväkotilaiset oli suoritettu onnellisena ulos  museosta, satoi niskaan kaikkea muuta sekalaista. Sakea nakkisade pimensi auringon, mutta saipahan tehdä museotyötä varjossa. No, olin kuitenkin tehnyt pöytävarauksen Kasakkaan ja kutsunut ihmisiä raflan jälkeen Marian helmeen oluelle, joten pakko oli perjantai-iltapäivän viimeisen veturimieskurssiryhmän jälkeen sännätä pikasiistiytymisen jälkeen ravinteliin.

Onneksi en jäänyt tuleen makaamaan, ilta oli kokonaisuudessaan ikimuistoinen (no, ehkä ihan viimeisten hetkien hataria mielikuvia lukuun ottamatta) - parhaita iltoja pitkään, pitkään aikaan. Näitä muistoja tulen vaalimaan huolella tulevinakin vuosikymmeninä. Kuten eräässä onnittelukortissa kerrottiin, vanhana ja viisaana (filosofian maisterina) ymmärtää, mikä elämässä on tärkeää: hyvä ruoka ja ystävät. Ilta oli täynnä tätä kaikkea.

Kasakka osoittautui tällaisen noin kahdenkymmenen hengen seurueen ravinteliksi kertakaikkisen onnistuneeksi valinnaksi. Tila oli viihtyisä ja intiimi, ja vähäeleinen tarjoilijamme osoittautui kertakaikkisen päteväksi.  Ei, ei me tosiaan sitä toista georgialaista punaviiniä haluttu kun se oli loppu ja muutenkin ihan kelvottoman huonoa. Ja kyllä, se tosiaan kaatoi votkan laseihin oman päänsä korkeudelta. Tsarskoje selon menu (kolmelle hengelle tarjoiltu zakuskalautanen, Katariina Suuren coeur de fillet sekä Aleksanteri II:n uunijäätelö) oli hyvä ja runsas. Menee ehkä kategoriaan "hyvää perusruokaa" pikemmin kuin "tajuntaa laajentavia kulinaristisia kokemuksia", mutta täytti vatsan pinkeäksi. Uunijäätelösaavin näkeminen suhteellisen kyllästävän alku- ja pääruuan jälkeen aiheutti kieltämättä vähän samanlaisia lannistavia tuntemuksia kuin Olde Hansassa parhaimmillaan. Kolme tuntia illalliseen vilahti (en välttämättä suosittele ravintolaa kiireisille) kuin siivillä, eli myöhästyttiin valitettavasti pikkuisen Helmestä.

Baarissa yllätykset jatkuivat. Odotin epämääräisten FB-kutsujen jälkeen parin pöytäseurueen porukkaa, mutta perillähän oli koko baarin perähuone täynnä rakkaita tyyppejä eri piireistä ja elämänvaiheilta. Kaikista saamistani lahjoista ehdottomasti paras oli se, että tulitte kaikki viettämään iltaa kanssani - kiitos. Teitte illastani ikimuistoisen. Paitsi tosiaan ihan loppuhetkiä, joista syytän kaikkia eteen kannettuja juomalaseja.

Tänään juhlinta jatkui pitkällä brunssilla, joka alkoi noin kahdelta iltapäivällä. Nyt voisi hiljalleen harkita jatkamista kaverin kesänalusgrillikekkereihin Espooseen.

Seuraaville vuosikymmenille - na sdarovje!