Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana jotenkin ehtinyt unohtaa, että normielämässähän työssäkäynnistä kertyy palkan lisäksi myös palkallisia lomapäiviä. Siis sellaisia oikeita lomapäiviä, jolloin ei tarvitse ajatella työ- ja opiskeluasioita. Vartijana niitä lomia toki kertyi, mutta ne tuli yleensä "pidettyä" sitten kun kaikki perheelliset kollegat olivat omansa pitäneet - eli yliopiston lukuvuoden alettua. Sen jälkeen työsopparit ovatkin olleet siinä määrin silppuisia, ettei niistä juuri lomia ole kertyillyt. Puhumattakaan niistä saatanan graduista ja muista takaraivoa jumputtavista ärsyttävyyksistä, jotka aiheuttavat huonoa omaatuntoa aina kun yrittää vaihtaa vapaalle.

No, viime viikolla löysin itseni merkitsemästä työpaikan päivyriin kolmen ja puolen viikon lomaa, alkaen juhannusaaton aatosta ja päättyen heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla. Ensimmäiset pari viikkoa kuluu (jos Katla suo) reissussa - ensin juhannuspäivänä viikoksi Portugaliin ja sieltä pikakotikäymisen kautta viideksi päiväksi Belgiaan (on näköjään oikeasti halvempaa lentää eessuntaas Helsinki-Lissabon-Helsinki-Brysseli-Helsinki, kuin yrittää sumplia jotain järkeviä yhdistelmiä). Tämän jälkeen jäisi vielä viikko varaa sekalaiseen rötväilyyn.

Ei paha, ei paha.

Sitten voisikin miettiä, mitä elämällään tekisi sitten kun tämä tämänhetkinen pätkä syksyllä päättyy...