Saata oi Kristus, sinun palvelijasi sielut lepoon, pyhien joukkoon. Sinne, missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä.

Mummo kuoli eilen iltapäivällä. Reilua kuukautta aikaisemmin diagnosoitu syöpä teki tehtävänsä verrattain nopeasti. Mummo sai olla loppuun asti kotonaan, vanhainkodissa, omassa huoneessaan. Vointi oli olosuhteet huomioon ottaen hyvä, kunnes viime viikon lopulla tuli se viimeinen romahdus. Kuolevan viimeisten kärsimysten seuraaminen sivusta ei ollut järin kaunista. Mutta, kuten eilisillan muistojumalanpalvelusta pitänyt pappi huomautti, vainajan kasvot olivat sileät. Kuolema pyyhki pois kärsimykset.

Ortodoksisen perinteen mukaan hautajaiset pyritään järjestämään kolmantena päivänä, mikä voi näin joulunalusviikolla osoittautua hieman haasteelliseksi. Katsotaan huomisaamuna kun virastot aukeavat, mitä ihmeitä saadaan tiistai-iltapäiväksi järjestettyä.

Siinäpä ne olennaisimmat joulusuunnitelmat sitten olivatkin.

EDIT: Vähemmän yllättäen hautajaisjärjestelyt eivät tällä varoitusajalla onnanneet. Ihan jo siitäkin syystä että hautuumaalla on lunta niin, että ristien huiputkin ovat lähestulkoon peitossa. Mummo pääsee haudan lepoon vasta uudenvuoden aatonaattona. Tavallaan ihan jees, että saadaan rauhassa järjestellä asioita. Tavallaan olisi voinut olla siistiä saattaa lähtijä viimeiselle matkalleen jo jouluksi.