Tämä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, mutta voisin taas vaihteeksi ottaa loman. Sellaisen oikean, kunnon loman jossa saa vähän rentoutuakin. Viiden päivän joululomasta ei sellaiseksi oikein ollut. Joulunalusviikon tapahtumat pyörivät mielessä - sikäli kun muulta sukusäätämiseltä ylipäätään ehti tällaisia asioita mietiskellä.

Uudenvuoden aatonaaton hautajaiset olivat kaunis ja koskettava tilaisuus. Paikalla oli puolensataa saattajaa: sukulaisia, ystäviä ja tuttuja. Vainaja kannettii kevyessä, valkoisessa arkussaan viimeiselle leposijalleen - äitinsä rinnalle - lumisateen laskeutuessa hiljaa taivaalta.

Uutta vuotta juhlistettiin ystävän äidin syntymäpäiväjuhlallisuuksilla kehyskunnassa. Juhlat olivat sydämelliset, ja tarjosivat kaivattua iloa vastapainoksi edelliselle. Uudenvuoden viikonloppuna sai muutenkin hetken levähtää, pitkästä aikaa. Siitä huolimatta työpaikalle tullessa sai taistella nukahtamista vastaan. Sitten tulikin jo loppiainen, tällä mennään nyt kesään asti.

Töissä on ollut havaittavissa loputtoman silppuvuoren kasautumista, ja se ei ole järin miellyttävä olotila. Etenkin kun suuri osa siitä silpusta on omiin pääasiallisiin työtehtäviin liittymättömiä juoksevia asioita - ja niitä omien työtehtävien keko kasvaa kasvamistaan. Vyyhti lähtee toivottavasti osittain helpottamaan nyt, kun uusi työntekijämme aloitti työnsä viime keskiviikkona. 

Eilen vietettiin pitkästä aikaa perinteistä vapaailtaa kaupungilla puoliskon kanssa ulkona syömisen ja leffan merkeissä. Sähkötalon italialainen Il Duetto ei tarjonta ei oikein oikeuttanut hintalappuaan - ei ruuan eikä miljöön puolesta. Lounaspaikkana voisi menetellä, ja sellaiseksihan se on kait tarkoitettukin. Onneksi ranskalainen Täysihoito oli just sitä mitä tähän saumaan kaivattiinkin: kepeän hyväntahtoista hömppää.