Palaan näköjään tuttuun ja turvalliseen "päivitä kerran kuussa, oli asiaa eli ei" -tahtiin. Jossain vaiheessa oli jo ikään kuin osviittaa jostain muusta.

Kalevalaproggiksemme saatiin päätökseen viime viikonloppuna. Sehän onnistui nappiin, niin kuin tällaisilla proggiksilla tapana on. Produktio toteutettiin loppupeleissä aika tutulla ja turvallisella kesänäytelmäkaavalla; kaikkien näiden vuosien jälkeen kaavaa voisi jo lähteä rohkeasti haastamaankin ja nostaa itse itselleen rimaa ylöspäin, mutta toimii se näinkin. Ja tässä oli kuitenkin uusi esityspaikka, ajankohta, ihmiset ja taustayhteisöt, joten käytännön juttujen sumplimisessa sai keksiä uusia pyöriä ihan riittämiin. Yleisöä esityksissä oli yhteensä miltei kaksisataa, mistä olen erityisen tyytyväinen. Esitysajat arvottiin enemmän tai vähemmän hatusta, joten tyhjien katsomoiden syndrooman riski oli varteenotettava. Saatiin kuitenkin pari hyvää ilmoa sopiviin paikkoihin, ja sosiaalinen media hoiti loput. Ja hyvät tyypit pitivät huolen siitä, ettei tarvinnut turhan takia Pukkisaareen vääntäytyä.

Nyt pitäisi vielä parin seuraavan viikon aikana purkaa yksi näyttely ja pystyttää toinen, sitten kolkuttelisikin jo yhden lentonäytöksen takana juhannus ja kesäloma. Pitkiä päiviä on luvassa, mutta vaikka välillä takaraivosta iskee epätoivo, ainakin tällä hetkellä olo on pääosin positiivinen. Kyllä tästä selvitään. Viime viikonloppu oli rentouttava, joskin keskiaikaissaksalaisen painiseminaarin sippaaminen harmittaa jossain määrin. Kaikkeen ei kuitenkaan voi venyä.

Tänään töistä tullessa kotona odotti savulohivoileipiä, valkohomejuustoa, hedelmäsalaattia ja skumppaa - kiitos paremman puoliskon (osin ehkä vanhusten suosiolla avustuksella). Näillä eväillä on hyvä käynnistää kolmaskymmenestoinen ikävuosi.