Kyllä loma on ehdottomasti aikuisuuden parasta aikaa.
Koomaisen kivan juhannusreissun jälkeinen lomaviikko sujui tosiaan pääpiirteisesti kotisohvalla. Puolisko oli töissä, ja mulla ei ollut aikaa eikä energiaa järkätä mitään kummempaa. Ulkona olisi toki ollut kolmekymppiä hellettä, mutta olin odottanut tätä rajoituksetonta kotona nollaamista niin kauan, etten alkuviikosta ollut valmis vaihtamaan sitä mihinkään puistohengaukseen tai terassiin maailmassa. Minulla oli ikävä omaa kotia, sohvaa ja konsolia.
Sitä paitsi, DA2 on ihan hyvä tekosyy.
Loputtomiin ei sohvallakaan jaksa lojua. Perjantaina lähdettiin lapsuudenkaverin kanssa suhtspontaanisti pienpanimofestarille Lahteen (saman porukan järjestämä, joka järkkää festarit myös Rautatietorilla myöhemmin; konsepti on joko supistunut entisvuosista tai sit nuo ulkopaikkakunnalla järjestetyt etäfestarit on vaan riisuttu versio pääkaupunkiseudulta). Viikonloppuna puoliskon sukuhäät Sofi Oksasen Sysisuomessa - rehelliset, perinteiset suomalaiset hääpidot. Alkuviikosta, kun parempi puoliskokin pääsi lomille, ollaan kuljeksittu kaupungilla ja tehty pieniä kotikaupungin kävelyretkiä. Syöty hyvin. Eilen oltiin poikain kanssa Cafe Kasarmintorilla polttelemassa vesipiippua, istuksittiin vähän rauhassa terassilla - kunnes joku löysi jostain halpaa skumppaa. Siitä se mopo sitten lähtikin. Tämä päivä käynnistyikin sitten varsin myöhään ja varsin tahmeasti. Elokuun alulle kaavailtu päivämatka Viipuriin varmistui kaikkien kommervenkkien jälkeenkin - mikä oli varsin mukava uutinen.
Ehkä hienointa lomassa onkin juuri se, että voi antaa vaan mennä huolimatta liikoja huomisesta. Voi saada elämäänsä takaisin ripauksen sitä spontaaniutta ja huolettomuutta, jonka aikuisen ihmisen elämä velvoitteineen niin helposti latistaa arjen harmauteen.
Tosin lompakon kannalta on ehkä hyvä, että tällaisia spontaanirepäisyjä ei ihan joka viikko tule tehtyä.
