Siinäpä oikeastaan niitä olennaisimpia.

Kesäloma on jatkunut pitkälti niin kuin se alkoikin - suunnittelemattomasti. Hyvin vähän järjestettyä ohjelmaa, sitäkin enemmän spontaaniutta. Tätä on elimistö kaivannut yliaikataulutetun kevään jälkeen. Lomasuorituksia ei ole ollut ikävä.

Taannoisen vesipiiputtelun humalaiset jälkimainingit poikivat poikain kanssa järjestetyt viininmaistajaiset. Asialistalle otettiin ranskalaisia valkoviinejä, joita maisteltiin sokkona. Stockan Alkon myyjän suosiollisella avustuksella maisteltavaksi valikoitui Alsacen alueen vuosimallin 2009 Gustave Lorentz Sylvaner Réserve (9,99€), saman ikäinen bourgonelainen chardonnay Chablis Vent d' Ange (24,90€) ja viimevuotinen sauvignon blanc Loiren alueelta, Petit Bourgeois (10,90€). Sokkomaistelukonsepti osoittautui ensimmäiseksi maistelukerraksi varsin onnistuneeksi valinnaksi, ja viinien eroja ja ominaisuuksia tosiaan alkoi löytää kun vähän yritti ja kirjasi muistiin. Petit Bourgeois erottui joukosta selkeimmin vahvan nokkoksisen ja karviaismarjaisen tuoksunsa ansiosta - tuoksu suoraan kun mummon mökin marjapuskista. Varmasti hyvä valinta, jos tällaisista tykkää. Gustave Lorentz oli vähän pettymys - semmoinen tyypillinen baarista tilattu talon valkoviini, josta ei oikein saanut otetta. Chablisin luomuchardonnay lunasti kyllä selkeästi 15 euroa kalliimman hintalappunsa. Gustave Lorentzin tavoin varsin perusvalkkarimainen - mutta selkeästi laadukkaampi ja mieleenpainuvampi. Erityisesti hedelmäisyys nousi esiin vahvasti, samoin mineraalisuus.

Maistelun jälkeen kannettiin salaattibuffa pöytään ja nautittiin hyviksi todettuja viinejä toinen kierros. Saattaa hyvinkin olla, että tällaisia iltoja tullaan jatkossakin järjestämään - sen verran hauskaa oli.

Viime lauantaina oli loman ainoita järjestettyjä ohjelmanumeroita, kun lunastettiin synttärilahjaksi saadut liput Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintyttäreen Suomenlinnassa. Näillä helteillä pressukankaalla katettuun bastioniin muodostui aikamoinen ihmishautomo, mutta sen kanssa onneksi selvittiin hengissä. Esitys oli aivan upea ja inspiroiva: kirjalle uskollista, kertovaa, perushyvää draamaa. Näyttelijät (joita ei kovin montaa ollutkaan) tekivät työnsä hyvin, ja lavaa käytettiin nerokkasti. Muutamalla saniaispuskalla, altaalla ja nostettavalla kannella luotiin linnoituslaitteiden keskelle kesäinen taikametsä. Tunnelma oli niin vahva, että useassa kohtauksessa meinasi tulla tippa linssiin. Ja mulle Ronja ei ole mikään lapsuudesta tuttu tarina, näin kirjasta tehdyn elokuvan kertaalleen joskus ala-asteella, ja luin kirjan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Muutaman vuoden takainen, ainejärjestöporukalla katsastettu samojen tekijöiden Veljeni Leijonanmieli oli jo hyvä, mutta tämä oli verrattomasti parempi.

Esityksen jälkeen käytiin syömässä ja hikoilemassa lisää Suomenlinnan panimoravintolassa. Ravintolan Helsinki-menu (zakuskalajitelma, paahdettua siikaa, vuohengruyerea ja luomumustikkajäätelöä) oli perusmaittava, vaikka viinisuositusten sijaan otettiinkin olutta ja siideriä. Erityisesti talon uutuus, musta omenasiideri oli ällistävää - kuivaa, maltaista, vivahduksilla kahvia ja suklaata. Suosittelen kokeilemaan - erityisesti lambic-oluiden ystäville luulisi maistuvan. Tarjoillaan 0,2 l:n viinilaseista.

Muuten ohjelmassa onkin ollut lähinnä hengaamista, lampsehtimista ja muuta. Eilen virittelin pitkästä aikaa liikunnallisempia harrasteita kevyellä tikarihipalla Taivaskalliolla. Tänään voisi vielä tehdä uudemman retken Cafe Kasarmintorille. Ja huomenna loma jo loppuukin ja kurssi suuntaa kohti Jämijärveä ja Jämi Fly In -lentonäytöstä.