Päätettiin joskus keväämmällä lähteä elokuun alussa kaveriporukalla päiväristeilylle Viipuriin. Sellaisia kun lähtee Lappeenrannasta sopuhintaan, eikä tartte ees viisumin kanssa puljata. Ja kun yhdellä porukasta on Taipalsaarella mökki, joka toimii tunnetusti hyvänä tukikohtana, niin mikäs siinä on risteillessä. Risteilyn varausten kanssa olisi ehkä voinut ottaa enemmänkin varoaikaa, mutta saatiin kuin saatiinkin paikat varattua yhdeksälle viime viikonlopuksi.

Mä olin kerran aikaisemmin pysähtynyt Viipurissa jäätelölle. Henkilökohtaisia intohimoja kaupunkia kohtaan mulla ei koskaan ole ollut, mutta kivalla porukalla on aina kiva reissata. Reissu osoittautuikin varsin mukavaksi minimatkaksi, joskin pituuteensa nähden - lähdettiin aamuseitsemältä ja palattiin iltakymmeneltä - kolme tuntia perillä oli vähän vähänlaisesti. Saimaan kanavan suluilla tuksutellessa tuhraantuu yllättävän paljon aikaa. Koska aikaa oli vähän, tehtiin ryhmäpäätös olla menemättä mihinkään yksittäiseen kohteeseen, kuten linnaan tai Monrepos'n puistoon, vaan käytettiin koko aika keskustassa pyrähtämiseen. Ehdittiin pistäytyä torilla ja kauppahallissa, ottaa pakolliset turistikuvat pyöreältä tornilta, kunnioittaa Leninin patsasta ja todeta, ettei venäläinen ränsistyneisyys tee Alvar Aallon arkkitehtuurista pätkääkään paremman näköistä. Ja hörpätä yksi pikainen Baltikan seiska. Sitten pitikin jo lähteä takaisin päin.

Viipuri oli ihan kiva, pieni, venäläinen kaupunki. Jos aikaa olisi ollut pikkaisen enemmän, olisi tosiaan voinut kollata paikalliset nähtävyydet vähän tarkemmin. Tai esim. käydä syömässä hyvin (laivan ruokatarjonta ei vakuuttanut - ABC-huoltsikkatason sapuskaa laivayhtiöhinnoilla). Ostaa ehkä hyvää vodkaa tuomisiksi, jos matkan kokonaiskesto olisi ylittänyt 20 tuntia. Yhden yön jälkeen olennaisin kaupungista olisi varmaan jo nähty - mutta sitten voisi jatkaa matkaansa syvemmälle Venäjänmaalle, josta kyllä löytyy näkemistä.

Kaikenkaikkiaan reissu oli, kuten todettu, onnistunut. Väsyttävä mutta onnistunut. Pienellä, virikeköyhällä laivalla kykkiminen olisi voinut olla tylsää ja/tai ahdistavaa - erityisesti paluumatkalla laivatrubaduuri Keorken onnistuttua villitsemään erään keski-ikäisistä naisista koostuneen seurueen villiin tamburiinimäiskeeseen - mutta hyvä seura vaikuttaa merkittävästi. Ja perillä odotti rehellistä mökkeilyä saunomisineen, grillaamisineen ja pulahteluineen.

Kyllä tämä näin alkavan syksyisen puurtamisen katkaisijana toimi varsin mainiosti.