Jep, enempi vähempi matalalentoa tämä elämä taasen. Tai ei edes oikeastaan ole, pikemminkin semmoinen tuhannen tajuntaa hajoittavan pikkunakin synnyttämää typerrystä. Yleisötyön johtamisen kurssilla tätä kutsuttaisiin varmaan "strategian puutteeksi", kun tälle sälälle ei oikein tunnu olevan mitään johdonmukaista järjestelmää tai prioriteettilistaa.

Kurssi sinänsä on ainakin toistaiseksi ollut varsin hauskaa vaihtelua arkeen, olkoonkin että toistaiseksi opetuksessa on käsitelty lähinnä erilaisia case-esimerkkejä samanlaisista, mutta kuitenkin niin erityyppisistä laitoksista, että konkreettinen anti on jäänyt vähän hämäräksi. Tulevilla lähiopetuspäivillä on kuitenkin kiinnostavia aiheita luvassa, ja välillä on ihan kiva käydä tuulettumassa koulutuspäivässä Oopperalla, Sibelius-Akatemialla tai Musiikkitalossa. Kurssityö tarjoaa myös hyvän tekosyyn tehdä töissä yhden asian huolella alusta loppuun, suunnitelmasta loppuraporttiin - mikä tuntuu nykyään harvinaiselta herkulta.

Kevätflunssakin pentele vaivaa jo toista viikkoa, mutta kun ei ota tullakseen.

Joh, tämä oli ehkä taas enemmän tämmöinen "pakko saada yksi blogipostaus kuussa" -kiintiöpäivitys, johon olen näköjään kehittänyt jonkinmoisen pakkomielteen. Onneksi karkauspäivä antaa yhden päivän lisää pelivaraa.