Kevät antoi odottaa itseään, mutta tossa pari viikkoa sitten alkoi vihdoin tapahtua. Lämpötila alkoi hiljalleen kohota sieltä kymmenen asteen korvilta ylöspäin. Samalla alkoi myös kaupungilla tapahtua. Oli Kallio kukkii -festaria. Oli Ravintolapäivää, jossa Perinnearkun tyypit tarjosi kansanmusiikilla höystettyä lihasoppaa ja lohella höystettyä kalakeittoa. Viime perjantaina oli Senaatintorilla balettia. Viikonloppuna oli Maailma kylässä -festaria...

Kevät, aurinko, lämpö, linnunlaulu ja kesämeininki saavat kyllä tiukimmankin kevätväsymyksen ja -stressin ainakin hetkellisesti selätetyksi. Tosin tällä viikolla lämpötila putosi tietenkin taas sinne kymppiin - viiteentoista, mutta nyt alkaakin tulevan näyttelyn kanssa näkyä jo valoa tunnelin päässä. Kyllä tää tästä lähtee.

Näyttelypakerruksen lomassa oli myös kahden viikon mittainen lähiopiskelupätkä kurssilla, joka alkaa kohta lähestyä puoliväliä. Näiden lähiopetuspäivien anti on tähän asti ollut ehkä vähän vaihtelevaa (ihan ymmärrettävää sinänsä, kun koulutusohjelma kun on vielä pilottivaiheessa). Tällä kertaa osui kuitenkin just eikä melkein kohdalleen. Lähipäivien teemana oli "johtaminen ja vuorovaikutustaidot", ja päivät sisälsivät paljon hyvää perussettiä työelämässä varsin olennaisista aiheista jotka akateemisessa koulutuksessa jäävät hyvin lapsipuolen asemaan. Kokonaisuutta ei suoranaisesti huonontanut se, että lähipäivät järjestettiin SiBan omassa pikku kartanossa Kallio-Kuninkalassa kauneimpaan kesäaikaan.

Eilen tuli myös ikää lisää. Sattumoisin oltiin sovittu samalle päivälle raflakeikka Haraldiin, joka on vihdoin rantautunut myös Helsinkiin. Well, well - liha on hyvää.

Ja näyttelykin olisi parin viikon päästä jo auki.