Kulunut viikko on vierähtänyt aika tiiviisti kesänäytelmätreenien parissa. Treenejä on ollut sunnuntaista torstaihin joka päivä töiden jälkeen, Seurasaaresta on päässyt lähtemään aikaisintaan iltakahdeksalta. Ja välistä on ollut ihan pakko käydä harkkojen päälle tuopillakin. Vaan mikäs on ollut tehdessä, näytelmä etenee kuin oliiviöljytty tankki leppätaimikossa ja fiilis on aivan mahtava. Vaikka 'Saarella muuten on viime aikoina ollut vähän kireä ja väsynyt yleisfiilis, viimeistään treenipöytään kannetut karkit, keksit ja karviaispiirakat ovat huuhtoneet murheet tiehensä. Yritin valita kuvat silleen, etteivät hirveästi näytelmän juonta spoilaisi. Tulkaa ensi viikonloppuna itse katsomaan.

Tätä vois tehdä useamminkin. Hmm. Vieläköhän NEFA:n teatteriryhmä Rahwaan Teatterin elvyyttämiseen olisi kiinnostusta, kun siitä pari vuotta takaperin jotain puhetta oli...?

Eilen perjantaina, hoidettuani ensin aamupäivällä pari viime hetken tarpeistologistista ongelmaa pistäydyin päivärannekkeella iltapäiväksi/illaksi RoPeConiin. Ensimmäistä kertaa herra ties miten moneen vuoteen en siis ollut ko. tapahtumassa töissä, en järjestyksenvalvojana enkä edellisvuosien tapaan luennoijana. Luentoa kyllä tänäkin vuonna  puolittain tarjottiin, mutta koska aihe oli mulle sen verran vieras (sadut ja romantiikka), se olis vaatinut näillä kiireillä turhan paljon alustavaa työtä. Eikä musta ole reilua ketään kohtaan mennä täysin puolivillaisin eväin vetämään parin tunnin puhe-esitystä aiheesta oikeasti kiinnostuneille kuulijoille. Päätin siis kieltäytyä (hyvä minä!) ja ihan omalla rahalla käydä tapahtumassa päiväsiltään kääntymässä. Semikiinnostavaa ohjelmaa oli ripoteltu pitkin poikin 'Conia, joten visiittipäivä määräytyi puoliskon työvuoron mukaan. Kävin paria esitystä katsomassa/kuuntelemassa (erityisesti Meiran esitelmä viktoriaanisen ajan vaietuista puolista oli hyvä, vaikka eksyinkin sinne pikemminkin tutun puhujan kuin oikeasti sydäntä lähellä olevan aiheen perässä), perinteisellä Keltsupitsalla kavereiden kanssa pariinkin otteeseen (ei olutta tällä kertaa, kun olin pyörällä). Loppuaika meni sekalaisesti hengatessa ympäri ämpäri 'Conialuetta ja välillä vähän sen ulkopuolellakin. Otaniemen grillin klassikoksi muodostunut Sekalainen jäi tällä kertaa väliin, valitettavasti.

'Coni oli kahtalainen kokemus. Toisaalta siitä on kuluneiden kymmenen vuoden aikana muodostunut juttu, joka enempi vähempi kuuluu kesään. Pois jääminen olis taatusti luonut tunteen, että jotain olennaista puuttuu. Siellä törmää myös aina hyviin tyyppeihin menneisyydestä, joita ei juuri muualla näe ja joihin ei tule pidettyä yhteyttä mitenkään aktiivisesti, mutta joiden kanssa on aina kiva vaihtaa muutaman sanan kuulumiset näin puolitiedostamattomasti törmätessä. Tosin näiden määräkin tuntuu vuosi vuodelta laskevan eksponentiaalisesti. Toisaalta taasen se (teini?)angstin keskittymä, joka Dipoliin 'Coniviikonloppuna kasautuu nyppii mua oikeesti aika isosti. Erityisen vihattavaa käytöstä musta on (turhan?)tärkeily, töykeily, valitus ja päteminen, jota näissä piireissä tuntuu esiintyvän enemmän kuin laki sallii. Joillakin - esim. tapahtuman järjestäjillä - on ymmärrettävästi ihan oikeestioikeesti isoakin stressiä, mutta onko esim. lipunmyyntipisteessä istuminen oikeasti niin päätähajoittavan vaativaa ja haastavaa työtä, että nämä klassiset "moi-kiitti-ole hyvä" -litaniat ovat kertakaikkisesti liikaa toivottu? Tai onko sinne pöytäropeen/MtGläiskintään/lautapelialkukarsintaan/whatever oikeasti niin hirmuinen kiire, että puhe-esityksestä kesken kaiken poistuessa ei esim. ole aikaa laittaa sitä ovea perässään kiinni?

Yleensä oma työtehtävä on selkeyttänyt asioita isosti. Olen mennyt hoitamaan lupaamani homman, ja siinä sivussa, kuin ohimennen tavannut muutamankin vanhan kaverin, sattunut eksymään kiintoisaan ohjelmanumeroon jos toiseenkin ja nauttinut sen pakollisen ja perinteisesti ylihinnoitellun pitsan ja oluen Keltsussa. Valituksenaiheet saattoi kuitata sillä, että mähän olen "vain töissä täällä". Vaan nyt en voinut vierittää vastuuta kenenkään tai minkään muun vastuulle, kun itse seteli kourassa lippujonossa hojotin.

Ekstrabonuksena mainittakoon, että mua tuli kohteliaasti moikkaamaan useampikin tyyppi, joiden kasvot näytti kieltämättä etäisesti tutuilta, mutten saanut niitä oikein asetettua mihinkään asiayhteyteen. Olenko mä  kenties törmännyt niihin jossain pelissä (joissa mä olen viimeisten vuosien aikana käynyt toooosi harvakseltaan), vai muistiko ne mut kenties edellisvuosien 'Coniesitelmistä? Näistä kun mä olen saanut ihan hyvää palautetta, ja yleensä joka esityksen jälkeen joidenkin kiinnostuneiden kanssa on saanut jäädä juttelemaan. Vähän hämmentävää, mutta ehdottoman positiivista.

Kamera valitettavasti unohtui toiseen laukkuun, joten jäivät 'Conikuvat tältä(kin) vuodelta ottamatta. Vaan eiköhän noita ennemmin tai myöhemmin tänne verkkoon anyway ilmesty.