Olen tässä käynyt Joulupolkuaiheista kirjeenvaihtoa erään entisen työnantajani kanssa. Ensimmäisen sähköpostin lähetettyäni tuli vastaus, että "lähetinkin työsähköpostiisi aiheesta viestiä, muttet taida lukea sitä kovin usein". Teki mieleni kysyä, että mihinkä helevetin työsähköpostiin, mutten ihan tuolla sanamuodolla ilennyt. Kun tänään sitten tarkemmin tutkailin mikroverkkotunnuksillani avaamaani työpöytää kahvitauolla, löysin kuin löysinkin itseltäni firman sähköpostiosoitteen, jonka olemassaolosta joku oli vain autuaasti unohtanut mainita (TM). Ja kaikki ne tähän mennessä tulleet kolmisenkymmentä uutta viestiä. Joista osan avaaminen ajoissa olisi voinut helpottaa elämää, tai sitten ei. Enkä ollut ainoa yllättynyt, myös kollegalle asia tuli pyytämättä ja yllätyksenä, samoin ainakin talossa kuukauden - pari (?) meitä pitempään palvelleelle siviilipalvelusmiehelle.

Kyse ei siis ollutkaan siitä, ettei meitä ole tiedotettu asioista. Kyse oli siitä, ettei meille missään vaiheessa kerrottu mistä sitä tietoa kannattaa etsiä.

Ensimmäinen saamani viesti oli kyllä aika liikkis. Joku amerikkalainen heppu, jonka kanssa olin vaihtanut pari sanaa ilmeisesti ihan ensimmäisten työvuorojeni aikana oli lähettänyt kovasti terveisiä. Ilmeisesti alkusyksystä siksi, että olin kuulemma ohjastanut sen Seurasaareen, josta se oli myös diggaillut kovasti. Mielettömän huomaavaista siltä lähettää tuommoinen henkilökohtainen kiitosviesti, tuli älyttömän hyvä fiilis siitä. Vaikka se näin pienellä viiveellä perille saapuikin.

Joulupolku on tosiaan nyt tulevana sunnuntaina. Se tuli ehkä vähän puun takaa, muttei mitenkään katastrofaalisessa mielessä. Vielä viime viikolle asti se oli lähinnä etäinen stressinaihe, mutta nyt kun viikonloppuna ja alkuviikosta sai ihan kiitettävästi käytännön asioita hoidettua, se tuntuu jo tosi positiiviselta odotettavalta. Nyt on aika innostunut ja positiivisella tavalla jännittävä fiilis. Ja samalla iloisempi ja energisempi mieli, mikä heijastuu myös muiden velvoitteiden hoitoon. Esim. joihinkin edellisiin postauksiin viitaten älyttömän positiivista kehitystä. Vaikka periaatteessa tehtäviä asioita onkin enemmän. Ehkei pelkästään tekemisen määrä, vaan myös laatu.

Mutta ensin kuitenkin perjantaina se Smedsin kohuttu.