Ei tähän aikaan vuodesta vielä kuuluisi olla tämmöistä, mutta enpä juuri valita. Tämä ympäröivän luonnon vallannut keväänvihreä on kieltämäti minun lempivärejäni. Kuuluu niin ehdottomasti syntymäpäiviin, koulun kevätjuhliin ja kesäloman alkuun.

Ei niin että vastustaisin suuresti kesänkään vihreyttä. Tahi ruskaa syksyllä. Pääasia, että tarkenee. Lumi on nättiä, mutta sitä ihastelee mieluiten sisätiloista käsin.

Kesä-/graduloman alku on kieltämäti mennyt vähän vapusta toipuessa, päätä pyöritellessä ja maita sekä valuuttoja ihmetellessä. Taidan oikeesti olla aika sipissä kunnossa. Sinänsä mietin, että olisi ehkä ollut viksumpaa sijoittaa varsinainen loma tähän alkukuuhun ja sitten vähän palautuneena käydä sen gradun kimppuun. Nyt mä olen budjetoinut aikataulut juuri toisin päin - nyt pitäisi rutistaa sitä G:tä, ja sitten loppukuusta olisi luvassa reissailua ja muuta mukavaa. No, myöhäistä muttailla tässä vaiheessa. Sitäpaitsi, neljänkymmenen sivun maaginen raja on jo ylitetty, eli puolenvälin yli on päästy heittämällä. Kyllä tää tästä. Kun nyt tulisi se esseesuoritus weboodiin, niin voisi rekisteröidä syventävät opinnot ja vaihtaa samalla tutkintojärjestelmää. Ja samalla vaikkapas käväistä juttelemassa amanuenssin kanssa syksyisestä harjoittelusta.

Ja loppukuusta pääsee tosiaan pois maasta, vihdoin ja viimein. 22.-25.5. olen tosiaan ainejärjestön kanssa Pietarissa. Syksyn 2004 Tukholmanristeilyä lukuunottamatta onkin ensimmäinen kerta, kun matkaan opiskelutovereideni kanssa tämän maan rajojen ulkopuolelle. Ihan hyvä(?) saavutus seitsemän opiskeluvuoden ja kolmen hallitusaktiivivuoden jälkeen. Tämän jälkeen olisi vakaa aikomus lähteä vielä jonnekin ennen verkon apulangan kiristymistä 1.6. Kohteet ja muut selvinnee ensi viikolla. Reissuintoa tosin vähän varjostaa lähikaveripiirissä sattunut insidentti, joka antoi yksille suunnitelmille ikävällä tavalla lopun.

Ensin kuitenkin huomenissa larppaamaan. Ja ensi viikolla pyörää hakemaan.