Yhteisvapaa paremman puoliskon kanssa venähti vähän alkuperäisesti suunnitelluista mitoista. Tarkoitus oli ihan lyhykäisesti piipahtaa Malmilla, Lundian outlet-myymälässä katsomassa, josko siellä olisi ollut potentiaalisia työtuoleja. Gradutyö näillä Kodin Anttilan klaffituoleilla alkaa pitemmän päälle tuntua perälihoissa ja alaselässä. Käytiin siellä ja siinä sivussa syötiin hyvää kotiruokaa ravintola Suskissa. Luultiin ensin virheellisesti sushiravintolaksi, mutta kelpasi kernaasti tuommoisenakin. Sitten päätettiin ohimennen lähteä keskustaan. Töölössä käyskennellessä oli ihan pakko piipahtaa Töölön Sikarikauppaan, ja ostaa sitä pitävältä tupakkalakkipäiseltä sedältä muutama varapaketti vesipiipputupakkaa, nyt kaapista löytyy ei-niin-onnistuneen mintun lisäksi kirsikkaa, kahvia ja jo klassikoksi muodostunutta omenaa. Tupruttelemaan saa kernaasti ilmoittautua. Sokoksella oli myös alennusmyynti, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi sekä istuvat farkut että nahkatakki. Erityisesti jälkimmäistä voi pitää jonkinlaisena pienenä ihmeenä näin hoikan pojan näkökulmasta. Bonuksena takki yltää pikkuisen vyötärölinjan alapuolelle, ja siinä on tarvittaessa korkeaksi nostettava ja napitettava kaulus. Erittäin iso bonus ajatellen käynnistyvää moottoripyöräilykautta. Edellinen, nyt jo lähestulkoon päälle räjähtänyt rotsi olisi muuten ollut ihan toimiva prätkätakki, mutta herrainkauluksesta tulevalta viimalta ei oikein mitenkään pystynyt suojautumaan.

Niin, sitä työtuolia ei tietty outlet-myymälästä löytynyt.

Mitäs muuta? Gradu etenee nahkeahkosti, mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä. Maanantaina oli neuvostokirjallisuuden lukupiiri meillä, ja mä pääsin toteuttamaan itseäni ja tarjoilemaan zakuskaa vodkan kera (neuvostokirjallisuus itsessään jäi piirissä kieltämäti vähän toisarvoiseen asemaan, mutta se nyt oli semmoista liirumlaarumia muutenkin että ansaitsikin jäädä). Kuten ylläolevista kuvista voi päätellä. Erityiskiitos myös puoliskon varsin autenttiselle ja maistuvalle kaalipiirakalle. Toissapäivänä oli Seurasaaren koulutuspäivä, joka sujui hyvin, joskin perinteille uskollisen säädön siivittämänä. Olin jo mennä paniikkiin, kun en heti vaatevarastolle päästyäni meinannut löytää uskollisesti kolme kesää palvelleita Suomen armeijan sarkahousuja m/52. Voitte kuvitella jälleennäkemisen riemua, kun pöksyt lopulta erään tangon nurkasta löytyivät. Firma oli myös investoinut sattumoisin juuri minulle passeleihin nahkasaappaisiin, ja nehän oli pakko poimia kaappiin saman tien. Vaikka paljain räpylöinhän mä siellä kuitenkin suurimman osan ajasta kipitän. Eilen käytiin spontaanisti katsomassa elokuva Leijapoika. Oli ehkä aika kliseinen, mutta tykkäsin silti kovasti.

Loppukuun matkasuunnitelmat ovat niin ikään selkeytyneet. Eräällä kaverilla oli lomahaaveita suunnilleen samoille ajankohdille, joten yhdistimme voimamme ja buukkasimme lennot Kööpenhaminan kautta Dubliniin tiistaiaamuna 27.5. Takaisin lauantaina 31.5. Jää siis Pietarin jälkeen maanantai aikaa hakea kissa hoidosta, pestä mahdollisia pyykkejä, purkaa valokuvia koneelle ja uudelleenpakata reppuja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mahdollisia ikääntymisjuhlallisuuksia vietetään sit kesäkuun puolella.

Sitä ennen pitäisi tuo prätkä ehtiä hakemaan maalta, jottas pääsisi sitten sunnuntaina 1.6. töihinkin. Tää on vähän jäänyt ja jämähtänyt, täytyy yrittää alkuviikosta saada aikaiseksi. Pitäisi myös käydä rekisteröimässä nuo syventävät opinnot, hakea syksyn työharjoitteluun liittyvät prujut laitokselta ja vaihtaa tutkintojärjestelmää. Päätin muuten perusopiskelutaipaleeni pyöreään vitosen arvosanaan Simonsuuri -esseestä. Oli kuulemma tentaattorin mukaan "hyvä, osin erinomainen johdatus Lauri Simonsuuren elämäntyöhön. Otteessa oli myös pohdintaa ja kriittisyyttäkin, mutta sopivan
ymmärtäväisesti." Kieltämättä tuuletin aika kovaäänisesti tulosten tultua, toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet.

Jos sitten vaikka jatkaisi hyvää päivää ja korkkaisi pullon skumppaa.