Mieleni on halajanut unkarilaista gulassia siitä lähtien, kuin ostin syksyn ensimmäisen kolmen litran punaviinitonkan tuonne kaappiin puolison viimeviikonloppuisten vapaiden kunniaksi. Vasta tänään oli aikaa tarttua toimeen. Kesäloma, you know.

Tätä reseptiä olen kehitellyt hiljalleen kevään '05 Budapestin-matkasta lähtien, ja alan hiljalleen olla siihen erittäin tyytyväinen. Puristit huomauttanevat aivan oikein, että yleensä gulassi tavataan keittää kastikkeeksi liedellä kattilassa, paistinpannulla tai paistokasarissa (ihan oikeaoppisesti kai pustan paimentolaisten leiritulilla hiljaa keitellen). Mä kuitenkin pyrin aina hauduttamaan tämmöiset ruuat uunissa, jos vaan mahdollista. Juuri mikään kun ei vedä vertoja uunissa hiljakseltaan hajoavan pehmeäksi haudutetulle lihalle. Porukoilta vihdoin viime synttärilahjaksi saatu kokkipata on aivan nerokas, siinä kun voi sekä hauduttaa ruuan uunissa että tarpeen vaatiessa lämmittää sapuskaa edelleen liedellä. Toimii tämmöisissä kerrassaan mainiosti.

Gulassi (4-6 annosta - ei laihduttajille)

700 g lihaa (esim. valmis karjalanpaisticoctail toimii oikein hyvin)
1 rasia pekonikuutioita
2 sipulia
1 - 3 kynttä valkosipulia
2 paprikaa
1 prk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl punaviiniä
1 lihaliemikuutio
chilirouhetta
kuminaa
jauhettua paprikaa
mustapippuria
suolaa
öljyä

Pekoni heitetään paistinpannulle tirisemään. Rasvan irtoillessa pistetään perään kuullottumaan pieneksi silputtu sipuli ja valkosipuli. Jos valkosipulista suinkin tykkää, sitä saa laittaa tähän reippaasti - mä tyydyin sosiaalisista syistä yhteen isoon kynteen. Kuullotellaan hetki ja siirretään seos uuninkestävään pataan, jättäen turhat rasvat pannulle. Ruskistetaan kuutioidut lihat pekonin rasvassa, maustetaan mustapippurilla, suolalla ja runsaalla paprikajauheella ja kumotaan pataan pekonin ja sipulin kaveriksi. Sekoitetaan keskenään punaviini, tomaattimurska ja tomaattisose, murennetaan sekaan lihaliemikuutio ja maustetaan kuminalla (itse laitoin n. 2 tl) ja maun mukaan pienellä hyppysellisellä chilirouhetta. Kaadetaan seos pataan lihojen, pekonien ja sipulien päälle ja nostetaan pata 125-asteiseen uuniin. Annetaan hautua vähintään tunti - pari (mielellään paljon pitempään) kunnes lihat ovat mukavasti pehmenneitä. Saa unohtaa vaikka koko päiväksi, kunhan uunin lämpötila on riittävän matala, ruuassa on riittämiin nestettä ja padassa kunnon kansi. Sitten kuutioidaan paprikat, kuullotellaan hetki öljytilkassa paistinpannulla ja sekoitetaan pataan. Annetaan hautua vielä n. puoli tuntia - eli juuri sopivasti asianmukaisen lisukkeen kypsentämistä varten.

Gulassin kanssa kuuluisi ehdottomasti tarjoilla peruskeskieurooppalaisittain knöödeleitä. Lihaliemikastikkeessa keitetyt makaronit (yllä) ajavat melkein saman asian. Hätätapauksessa peruna ja riisikin menettelee. Pekoni oli tämänpäiväisessä reseptissä uutuus, joka osoittautui hyväksi sellaiseksi. Tosin mun nyt on henkilökohtaisesti vaikea keksiä sellaista ruokaa, johon pekonin lisääminen ei olisi hyvä idea - savustettuun possunihraan vähemmän fanaattisesti suhtautuvat voinevat jättää tuon hyvällä omallatunnolla poiskin.

Hmm, päivän toinen kokeilu olisi itsetehty luumulikööri. Vein eilen motskarin talviteloille Loimaalle, enkä mitenkään voinut välttyä vastapalloon tarjotulta isolta rasialliselta omien pensaiden luumuja. Ja koska puolisko on tuoreille luumuille allerginen, epäilen vahvasti niiden säilymistä niin pitkään, että mä ehdin yksin pistellä kaikki poskeeni.

Katsotaan parin kuukauden päästä, kuinka tuossa oikein käy.